Neurologi ja tietokirjailija Oliver Sacks on kertonut tuhat ja yksi tarinaa aivojen oikuista. Yksi niistä aiheuttaa kasvosokeutta, jonka vuoksi ihminen ei joskus kykene tunnistamaan edes perheenjäseniään.
Erään newyorkilaisen neurologin vastaanotolle saapui kerran arvostettu laulaja ja musiikinopettaja P.
Musiikkimies kertoi kärsineensä ”näköhäiriöistä”, joita silmälääkäri oli epäillyt aivoperäisiksi. Kokenut neurologi pani merkille potilaan hieman erikoisen katseen, mutta perustestit jalkapohjan koputteluineen eivät paljastaneet ongelmia.
Lääkärin hälytyskellot alkoivat kilkattaa, kun potilaan piti vetää toisesta jalasta riisuttu kenkä takaisin jalkaansa.
”Kumpi on jalka, kumpi kenkä?”, P. kysyi.
Hymyillen esitetty heitto meni kuitenkin vielä leikinlaskun piikkiin. Käynti päättyi ilman diagnoosia.
Potilas hyvästeli kohteliaasti, kääntyi sitten vaimonsa puoleen ja ryhtyi – lääkärin ällistykseksi – pontevasti kiskomaan tämän päätä irti hartioista.
Kyse ei ollut aviollisista ristiriidoista. P. vain veikkasi väärin arpoessaan ovensuussa seisseen vaimon ja hyllyllä odottaneen päähineen välillä.
Hämmästynyt neurologi oli Oliver Sacks, joka on ikuistanut tapauksen kirjaansa Mies joka luuli vaimoaan hatuksi esimerkkinä siitä, millaisia temppuja aivojemme oikuttelu voi meille tehdä.
P:ltä löytyi sittemmin vakava vaurio aivojen näkökeskuksesta. Vaikka silmät ottivat visuaaliset viestit vastaan moitteetta, niiden tulkinta ei enää onnistunut.
Laulunopettaja ei pian kyennyt tunnistamaan ainuttakaan arkista esinettä. Ammattiaan tämä harjoitti kuitenkin kuolemaansa asti, sillä hänen muut taitonsa ja tietonsa säilyivät ennallaan.
Kasvot sokeudelle
Tohtori S. on pidetty lääkäri, joka on pärjännyt elämässään hyvin huolimatta ongelmista aivojensa hahmotuskyvyssä.
S. ei esimerkiksi juuri koskaan selviydy kotoaan työpaikalle eksymättä, sillä hän ei kykene oppimaan yksinkertaisintakaan reittiä eikä painamaan mieleensä maamerkkejä.
Ammattiroolinsa ulkopuolella S. on piinallisen, suorastaan patologisen ujo mies, jolle vaikkapa kahvikutsut ovat kauhun paikka.
Eniten kiusallisia tilanteita S:lle aiheuttaa tämän paha prosopagnosia eli kasvosokeus. Hän tunnistaa lähisukulaisensa mutta ei omaa sihteeriään tai parasta ystäväänsä. Naapuriaan S. osaa tervehtiä silloin, kun näkee tämän ulkoiluttamassa koiraansa, jonka S. kyllä tuntee.
Ihmiskasvot sen sijaan merkitsevät S:lle vain silmien, nenän ja suun yhdistelmää, joka on hänen näkökulmastaan kaikilla samanlainen.
S. on Oliver Sacks itse.
Neurologi avasi myös oman tapauskertomuksensa teoksessaan Kirjailija joka kadotti kirjaimet. Lempeän humoristiseen tapaansa Sacks kuvaa, kuinka hississä usein nostaa hattuaan kookkaalle harmaapartaiselle miehelle vain huomatakseen, että on sanonut päivää omalle peilikuvalleen.
Yllättävän monen vaivana
Synnynnäisestä prosopagnosiasta kärsii Oliver Sacksin mukaan pari prosenttia ihmisistä. Ilmiön perinnölliseen luonteeseen viittaa se, että myös Sacksin äiti ja veljet olivat kasvosokeita.
Kasvosokea on esimerkiksi Ruotsin kruununprinsessa Victoria. Sama vaiva on näyttelijä Brad Pittillä.
Tästä huolimatta kaikki kolme ovat tunnetusti pärjänneet elämässä hyvin.
Oliver Sacks tunsi neurologina myös lukuisat muut häiriöt, joihin aivojen oikuttelu saattaa johtaa, ja kirjoitti aiheesta useita tietokirjoja.
Lue Kemia-lehdessä 3/2012 julkaistu juttu kokonaisuudessaan täältä. Juttu kertoo lisää Oliver Sacksin työstä, elämästä ja varhaisesta rakkaudesta kemiaan.
(Kuva) Kasvosokeudesta kärsii myös Hollywood-tähti Brad Pitt, joka on kuitenkin onnistuneesti korvannut puutteen muilla avuillaan.
