Jyväskylän yliopiston tutkijat keksivät, että sienilajit voidaan kartoittaa ilmasta, jonne sienten itiöt kuljettavat niiden dna:ta.
”Ilma on todellinen aarreaitta luonnontutkimukseen”, sanoo akatemiatutkija Nerea Abrego Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksesta.
”Se on täynnä kasvien, sienten, bakteerien, hyönteisten, nisäkkäiden ja muiden eliöiden dna:ta.”
Nature–lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tunnistettiin sienilajistot ympäri maailmaa kerätyistä ilmanäytteistä dna-sekvensoinnin avulla. Abrego on tutkimuksen pääkirjoittaja.
Abregon vetämässä Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteishankkeessa pilotoidaan sienten seurantaa ilmanäytteistä osana valtakunnallista metsien inventointia.
Uraauurtavaa tietoa sienten esiintymisestä ja sairauksista
Tuore tutkimus poiki uraauurtavaa tietoa sekä ennestään tunnettujen että tuntemattomien sienten esiintymisestä.
Tietoa saatiin myös niiden vuodenaikaisuusvaihteluun vaikuttavista ilmastollisista ja evolutiivisista tekijöistä.
”Uusi tieto auttaa paitsi ymmärtämään, missä ja milloin sienet tällä hetkellä esiintyvät, myös ennustamaan ympäristönmuutoksen vaikutusta niiden tulevaisuuteen”, Abrego kuvailee.
Mukana myös homeet ja hiivat
Koska lähes kaikki sienet leviävät ainakin osin ilman välityksellä, tutkimukseen kuuluivat tattien ja haperoiden lisäksi myös muun muassa jäkälät, käävät, homeet ja hiivat.
Abregon mukaan erityisen kiinnostava jatkotutkimuksen aihe on sekvenssien tarkempi läpikäynti ihmisen kannalta tärkeiden sienten osalta.
”Tällaisia ovat esimerkiksi ihmisen, viljelykasvien ja tuotantoeläinten sienisairaudet sekä sienet, jotka indikoivat luontokadon ja luonnon ekosysteemiprosessien heikentymisen etenemistä.”
Uudet näytteenottomenetelmät mullistavat tutkimuksen
Jyväskylän yliopiston akatemiaprofessori Otso Ovaskainen uskoo, että uudet näytteenottomenetelmät mullistavat biologisen monimuotoisuuden seurannan ja ennustamisen jo lähivuosina.
Ovaskainen johtaa jatkohanketta, jossa tutkitaan sieniä, hyönteisiä, nisäkkäitä, lintuja ja lepakoita sekä dna:n että kuvan ja äänen avulla.
”Jo kerätyissä näytteissä on ainakin miljoonaa hyönteislajia eli selvästi tähän mennessä tieteelle kuvattua lajistoa enemmän”, professori kertoo.
Aineiston analyysi on haastavaa jo sen valtavan koon takia.
”Meillä on yli sata vuotta ääntä, miljoonia riistakamerakuvia ja miljardeja dna-sekvenssejä.”
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
