VIISI VUOTTA sitten alkanut taipaleeni kemian opiskelijana huipentui syyskuun lopulla, kun pääsin testauttamaan osaamistani ylioppilaskirjoituksissa.
Olen koko lukioajan ajatellut, että ylioppilaskoe näyttää tasoni täsmällisesti. Jos siinä ei menesty, se merkitsee, etten osaa kemiaa.
Tehtäviä ratkoessani kuitenkin tajusin, että asia ei todellakaan ole näin. Ylioppilaskoe ei nimittäin mittaa kemian hallitsemista täydellisesti – eikä sen ehkä ole tarkoituskaan mitata.
YMMÄRSIN, ETTÄ vaikka ei saisi laudaturia, voi silti olla todella hyvä kemiassa. Kukaan ei ole vahva aivan kaikessa mutta jokainen jossakin.
Minun vahvuuteni ovat sähkökemiassa, kun taas spektrometrit ovat edelleen vieraampaa maaperää. Joku toinen loistaa juuri siellä, missä itse kompastun.
Tämä on luonnollista, sillä kemia on laaja tiede: se kattaa valtavan alueen atomeista elämän molekyyleihin ja metallien sähkökemiallisesta käyttäytymisestä ympäristökemiaan.
KEMIAN YLIOPPILASKOE vaatii osaamista kaikilta kursseilta ja antaa helposti ymmärtää, että kaiken pitäisi olla hallussa. Todellisuudessa yksikään kokeen tehtävä ei yksinään määritä kirjoittajan tasoa.
Kysymysten skaala voi vaihdella suuresti: yhtenä vuonna voi tulla orgaanista kemiaa, toisena fysikaalista kemiaa painottava koe.
Tämä tarkoittaa, että osa tuloksesta riippuu puhtaasti sattumasta. Laudaturin ja magnan ero voi syntyä siitä, sattuiko kokeeseen osumaan juuri itselle sopivia tehtäviä.
MINULLA KÄVI TUURI, sillä syksyn 2025 kokeessa oli jopa kaksi sähkökemian tehtävää. Tartuin tietysti niihin ilolla.
Joku toinen olisi toivonut enemmän biomolekyylien käsittelyä ja koki pettymyksen.
Koetulosten perusteella ei voikaan sanoa, kuka todella on ”paras” kemiassa, sillä moni on erikoistunut vain tiettyihin osa-alueisiin.
Suomi myös tarvitsee asiantuntijoita, jotka syventyvät ehkä kapeaankin osaamisalueeseen ja kehittävät sitä eteenpäin – oli se sitten lääkekemia, materiaalitutkimus tai energiaratkaisut.
YLIOPPILASKOE ON siis yksi mittari mutta ei lopullinen tuomio siitä, kuka meistä on ja kenestä voi tulla hyvä kemisti.
Kannustan jokaista muistamaan, että ylioppilastodistukseen kirjattu arvosana ei kerro koko totuutta.
Jos intohimosi on kemia, seuraa sitä, vaikka ylioppilaskokeen tulos ei olisi unelmiesi mukainen.
Samuel Pulkkinen
Kirjoittaja on oriveteläinen lukio-opiskelija ja vannoutunut kemiaintoilija.
