Väitöskirjatutkija Inari Lyyra yhdisti PLA:ta, PBSu:a ja bioaktiivista lasia biohajoaviksi komposiiteiksi, jotka olivat hyvin yhteensopivia solujen kanssa.

Lisäksi niiden mekaanisia ominaisuuksia ja hajoamisnopeutta saattoi muokata koostumusta muuttamalla.

”Kehitettyjä komposiitteja voidaan mahdollisesti käyttää useissa sovelluksissa virtsateiden kudosteknologiasta sidekudoksen korjaamiseen”, Inari Lyyra kertoo.

Synteettisiä biomateriaaleja tarvitaan jatkossa yhä enemmän korvaamaan kudossiirteiden vajetta.

Pakkausmateriaalista implantiksi

Yhdysvaltain lääkevirasto FDA on hyväksynyt jo useita polylaktidi- eli PLA-pohjaisia lääkinnällisiä laitteita.

Niitä käytetään sovelluksissa, jotka kudosteknologian lisäksi liittyvät esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistöön sekä sydämeen ja verisuoniin.

Polybutuleenisukkinaattia eli PBSu:ta on hyödynnetty pitkään pakkausmateriaalina, mutta sen biolääketieteellistä käyttöä on tutkittu vain vähän.

Myös bioaktiivinen lasi on kudoksiin liukeneva materiaali, joka liuetessaan muodostaa pinnalleen aktiivisen kerroksen. Kerros edistää solujen kiinnittymistä lasiin.

Biohajoavilla komposiiteilla monta etua

Monet kudokset, kuten iho ja luut, ovat komposiitteja, joten synteettiset komposiitit ovat luonnollinen valinta korvaamaan niitä.

Komposiitit koostuvat yleensä kahdesta materiaalista, joista toinen on jatkuva faasi eli matriisi ja toinen epäjatkuva faasi eli lujite.

Komposiittien iso etu on, että niiden ominaisuuksia voidaan säädellä esimerkiksi materiaalivalinnoilla ja materiaalien määräsuhteilla.

Biohajoavat implantit eli istukkeet liukenevat kehossa samaa vauhtia kuin kudokset uusiutuvat. Lopulta vammapaikkaan jää vain luonnollista kudosta, eikä implantteja tarvitse poistaa erillisellä leikkauksella.

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!

Lue lisää ja tee tilaus täällä.