Säilöminen on läpäissyt kaikki kulttuurit kaikkina aikoina. Luonnon hyödyntäminen ja sen antimien säilyttäminen syömäkelpoisina on ollut selviytymisen ja eloonjäämisen perusta.
Arkeologien mukaan ruoan tietoinen säilöminen alkoi 14 000 vuotta sitten. Silloin maapallon lämpimillä alueilla, kuten Lähi-idässä, ryhdyttiin kuivaamaan viljaa ja hedelmiä.
Kun aurinko ja tuuli olivat tehneet tehtävänsä, ruoka säilyi pidempään. Kuivaamista saatettiin myöhemmin edistää lämmityksellä ja ennakoivalla esiliottamisella tai kiehauttamisella.
Kun jääkauden viimeinen jäätikkö hiljalleen vetäytyi, pohjoisia alueita asuttaneet ihmiset panivat muun muassa hylkeen lihaa talteen lumeen ja jäähän. Myös luola- ja maajäähdyttäminen kuuluvat vanhimpiin ruoan säilytyskeinoihin.
Kuivaaminen, jäähdyttäminen ja sittemmin monet muutkin säilöntä- ja kypsennysmenetelmät keksittiin alun perin sattumalta. Todennäköisesti jo Homo erectus havaitsi nuotionsa äärellä, että lihan kypsentäminen helpotti sen syöntiä ja että savu teki saaliista maukkaampaa.
Ihmiskunta on vuosituhansien myötä hionut ruuan säilönnän keinot huippuunsa. Lue numerossa 6/2016 ilmestynyt juttu kokonaisuudessaan täältä.
