Tutkija arvioi ennallistamisen vaikutuksia turvetuotantoalueen alapuolisessa purossa. Kuva: Mirkka Visuri/Syke.

Tutkijat selvittävät turvetuotannosta poistuneiden alueiden ennallistamisen onnistumista

Kaksivuotisessa tutkimushankkeessa arvioidaan Pohjois-Pohjanmaan turvetuotannosta poistuneiden alueiden ennallistamisen ympäristövaikutuksia.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vetämässä Enari-hankkeessa ovat mukana myös Oulun yliopisto ja Luonnonvarakeskus (Luke).

Pitkäaikaisia vaikutuksia eri vuosina ennallistettujen alueiden alapuolisen vesistön ekologiseen tilaan tarkastellaan veden laadun, vesistön päällyslevien, vesimikrobien ja pohjaeläimistön seurannalla.

”Aiemmissa tutkimuksissa ennallistamisen ja vettämisen vaikutuksia on tutkittu suppeasti ja yleensä vain lyhyen aikaa toimenpiteen jälkeen”, kertoo tutkija Mirkka Visuri Sykestä.

”Kokonaiskuvan saamiseksi tarvitaan kuitenkin pitkäaikaista seurantatietoa usean vuoden ajalta, sillä kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöt sekä kasvillisuus muuttuvat ajan saatossa.”

Palautuminen mahdollista mutta hidasta

Oulun yliopiston tutkimus keskittyy pienvesien bakteereihin ja pohjaeläimiin, joista muodostuvat ravintoketjujen alimmat portaat. Ne ovat edellytys myös esimerkiksi kalakantojen palautumiselle.

”Jos ekosysteemi on laajoilta alueilta kuivatettu ja tuhottu, mistä ja miten eliöt tulevat sinne takaisin?”, pohtii Oulun yliopiston professori Timo Muotka.

”Ei ole varmuutta, milloin ne palautuvat tai palautuvatko lainkaan.”

Historiasta tiedetään, että esimerkiksi entisten uitto-uomien kunnostus on onnistunut verraten hyvin.

Turvetuotantoalueiden alapuolisten laajojen valuma-alueiden toipuminen on silti todennäköisesti hitaampaa.

Hydrologian jälkeen toipuu vesikemia

Tutkimuksessa on mukana noin 15, 10 ja 5 vuotta sitten ja juuri ennallistettuja turvetuotantoalueita.

Niiden alapuolisia vesistöjä verrataan luonnontilaisiin vesiin. Oletus on, että 15 vuotta sitten ennallistetut alueet ovat selvästi muuttumassa kohti luonnontilaa.

”Ensin pitäisi palautua hydrologia eli esimerkiksi luonnollinen vedenpinta ja vuodenaikojen mukainen tulvimisrytmi, johon eliöt ovat sopeutuneet”, kertoo tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen.

”Seuraavaksi toipunee vesikemia, ja biologinen palautuminen tapahtuu viimeiseksi.”

Lue myös:

Better Energy suunnittelee entisille turvetuotantoalueille aurinkopuistoja, jotka toimivat myös hiilinieluina

Turvesuon ennallistus toi liron takaisin Linnunsuolle


 

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia