Rikkaissa maissa typpilannoitteita käytetään liikaa, köyhissä liian vähän. Kuva: Antti Törmälä (julkaisusta Kahiluoto et al, Nature Food 17.11.2022).

Typpilannoitteiden tasapuolisempi käyttö parantaisi maailman ruokaturvaa

Typpilannoitteen käytön osittainen siirtäminen rikkaista köyhiin maihin lisäisi maailman viljantuotantoa ja tuplaisi sadot siellä, missä ruokaturva on huonoin.

Tähän tulokseen päätyy Suomesta johdettu kansainvälinen tutkimus.

Rikkaissa maissa käytetään liikaa typpilannoitteita, mikä aiheuttaa muun muassa vesien saastumista.

Köyhiltä mailta typpilannoitteita taas puuttuu, joten niiden sadot jäävät kehnoiksi.

”Jakamalla typpilannoitteiden käyttöä uudelleen maiden välillä voidaan ratkaisevasti parantaa ruokaturvaa ja huoltovarmuutta sekä hillitä ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä vesistöjen, kuten Itämeren rehevöitymistä”, sanoo tutkija Helena Kahiluoto.

Kahiluoto on Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dosentti ja kestävyystieteen emeritaprofessori.

Empiirisesti testatut mallit

Pnas Nexus -lehden julkaisemassa tutkimuksessa hyödynnettiin empiirisesti testattuja globaaleja malleja, joiden avulla arvioitiin yleisimpien viljalajien eli vehnän, maissin ja riisin satovasteet typpilannoitteille.

Tuotantoa mallinnettiin sekä nykyisellä typenkäytön tasolla että planeetan kantokyvyn sallimalla tasolla.

Lisäksi tutkijat mallinsivat alhaisimman mahdollisen typenkäytön tason, jolla saavutetaan nykyiset viljamäärät.

Typen nykykäytöllä saataisiin 12 prosenttia enemmän viljaa

Nykyisen typenkäytön optimaalinen jakaminen lisäisi globaalia viljantuotantoa tutkimuksen mukaan 12 prosenttia.

Tässä skenaariossa typenkäyttö kasvaisi kahdeksankertaiseksi ja sadot yli kaksinkertaistuisivat niissä maissa, joissa yli puolet väestöstä kärsii kohtalaisesta tai vakavasta ruokaturvattomuudesta.

Aluetasolla tuotanto vähenisi vain Itä-Aasiassa, lähinnä Kiinassa, ja sielläkin ainoastaan kuusi prosenttia.

Planeetan kantokyky vaatisi muitakin toimia

Viljantuotannon nykymäärään päästäisiin kahdella kolmasosalla tai jopa sitä pienemmällä osuudella nykyisestä typenkäytöstä, jos sen jakauma maiden ja alueiden välillä muutettaisiin tasaisemmaksi.

Jos optimaalisesti jakautunut typenkäyttö pudotettaisiin edelleen planeetan kantokykyä vastaavaksi, globaalit tuotantomäärät laskisivat 7–16 prosenttia.

Kuilu voitaisiin kuitenkin kuroa umpeen.

Se onnistuisi kierrättämällä tehokkaasti typpipitoisia sivuvirtoja, kuten lantaa, sekä valitsemalla typpitehokkaampia viljelykasveja ja yksisoluisia proteiinilähteitä.

Lisäksi pitäisi suitsia hävikkiä ja tehdä ruokavaliomuutoksia.


 

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia