Pienydinreaktorilla tuotetun lämmön päästöluku on 2,4 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohti eli pienempi kuin kivihiilen, maakaasun, turpeen ja erilaisten biopolttoaineiden.

Ydinkaukolämmön hiilijalanjäljen ero on suuri etenkin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.

Esimerkiksi maakaasun päästöluku on 282 grammaa ja kivihiilen 515 grammaa.

Polttamiseen perustuvan lämmityksen lisäksi ydinkaukolämpö pärjää erittäin hyvin myös vertailussa suoraan sähkölämmitykseen ja lämpöpumppuihin.

Näin kertoo VTT:n selvitys, jossa arvioitiin LDR-50-reaktorilla tuotetun lämpöenergian hiilijalanjälki ja muut ympäristövaikutukset tuotannon koko elinkaaren ajalta.

LDR-50-pienydinreaktoria kehittää VTT:n spinoff-yritys Steady Energy. Reaktori pyritään saamaan kaupalliseen käyttöön 2030-luvulla.

Päästöt epäsuoria

Ydinvoimalat eivät tuota suoria savupiippupäästöjä, vaan päästövaikutus muodostuu reaktorin polttoainekierron, laitosten rakentamisen, käytön, ylläpidon ja käytöstä poiston epäsuorista päästöistä.

VTT:n tutkijat hyödynsivät laskennan työkaluna elinkaarianalyysiä (life cycle analysis, LCA). Menetelmä huomioi elinkaaren eri vaiheiden energia- ja materiaalivirrat ja niihin liittyvät päästöt.

Analyysin lähtötietoina käytettiin LDR-50-reaktorin ydinpolttoainekierrolle ominaisia lukuja.

Myös muut ympäristövaikutukset pienet

Kaukolämmön tuotannon polttoaineiden negatiivisia ympäristövaikutuksia arvioitiin 12:ssa kategoriassa.

Ydinenergia ei missään vaikutusluokassa osoittautunut ympäristön kannalta perinteisiä polttoaineita huonommaksi vaihtoehdoksi, ja useimmissa luokissa vaikutus oli selvästi keskiarvon alapuolella.

Tulos selittyy pitkälti ydinreaktorin polttoaineena käytettävän uraanin erittäin korkealla energiasisällöllä.

Vaikka uraanin louhinta aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia ympäristöön, kokonaisvaikutukset tuotettua energiamäärää kohden jäävät pieniksi.