Avain kestävään tulevaisuuteen on hiilineutraali kiertotalous, sanoo Sitran johtajana työskentelevä Mari Pantsar.
Sisko Loikkanen
Sitran johtaja Mari Pantsar on huolissaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä myös Suomessa.
”Keskustelu aiheesta on meillä ilmastonmuutoskeskusteluun verrattuna kymmenen vuotta jäljessä”, hän harmittelee.
Pantsar ottaa esiin helmikuussa julkaistun Dasguptan raportin, jonka viesti on niin tärkeä, että päättäjien olisi oivallettava se heti.
”Raportin mukaan talous on kiinteästi sidoksissa luontoon ja siitä riippuvainen. Luonnon monimuotoisuus on talousjärjestelmän perusta.”
Sitra järjesti keväällä webinaarin, jossa käsiteltiin raportin sisältöä Suomen kannalta. Luontokadon pysäyttäminen on myös nostettu yhdeksi keskeiseksi teemaksi Sitran uudessa strategiassa.
Selvää on, että myös ilmastokriisi huolettaa Pantsaria.
”Suomi ei vielä ole toimissaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden polulla”, hän sanoo.
Ilmasto, luontokato ja cleantech ovat päivittäisiä teemoja työssä, jossa Pantsarin vastuualuetta ovat hiilineutraali kiertotalous ja kestävät ratkaisut. Tavoitteena on edistää kiertotaloutta ja siirtymistä kohti ekologisesti kestävää yhteiskuntaa niin, että kasvatetaan hyvinvointia ja kilpailukykyä.
”Kiertotalouden avulla voimme vahvistaa luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Sitra rahoittaa myös hankkeita, joilla pyritään parantamaan ympäristön tilaa.”
Mari Pantsar on taustaltaan analyyttisen kemian tohtori. Tieteellinen koulutus tarjoaa erinomaisen perustan hänen nykyiseen työhönsä.
”Johdonmukainen päättelytaito, selkeys ja logiikka tulevat kemiasta. Kemian osaaminen auttaa myös esittelemään asiat selvästi ja ymmärrettävästi.”
Startti Savonlinnasta
Mari Pantsar syntyi Savonlinnassa, jonka luonnonläheisyys oli tytölle suuri ilo.
”Souturetkeilimme jännittäviin saariin, joissa silloin ei ollut vielä rakennuksia, ja rakentelimme majoja. Osan koulumatkastakin taitoin joskus veneellä”, hän muistelee.
Yrittäjäperhe muutti myöhemmin Lahteen, jossa Pantsar kävi koulunsa loppuun. Luonnontieteet kiinnostivat, mutta kun ylioppilastodistus oli saatu, tarkka ala oli yhä hakusessa.
”Valitsin lopulta kemian, koska pidin niin kovasti laboratoriotöistä. Toisin kuin moni ystäväni tein mielelläni jopa sakkoja.”
Helsingin yliopistosta jäi hyvänä opettajana mieleen professori Markku Leskelä. Epäorgaaninen kemia oli työläs aine, joka kuitenkin sujui, kun tajusi sen systematiikan.
Pantsar päätti erään kaverinsa kanssa edetä opinnoissa nopeasti.
”Jaoimme urakan niin, että jos läsnäolopakkoa ei ollut, toinen meni yksille luennoille ja toinen toisille. Sitten opetimme toisillemme luennoidut asiat ja opimme näin itsekin tosi paljon.”
Analyyttinen kemia valikoitui Pantsarin erityisalaksi ”todella inspiroivan” professorin Marja-Liisa Riekkolan ansiosta.
Riekkolan ohjauksessa hän teki myös väitöskirjansa, joka valmistui vuonna 1997. Työssä hän selvitti, kuinka eri raskasmetallien esiintymismuotoja voitiin tutkia maaperä- ja vesinäytteistä tekniikalla, jossa ionikromatografia on kytketty massaspektrometriin.
Väiteltyään Pantsar sai lehtorin viran Lahdesta Helsingin yliopiston ympäristöekologian osastosta, jossa tuolloin aloitettiin kemian opetus.
”Sain itse valmistaa luentomateriaalit. Olimme kaikki yhtä innostuneita aiheesta, niin opettaja kuin opiskelijat”, Pantsar hymyilee.
Työ kuitenkin jäi jo vuoden päästä, kun Insinööritoimisto Paavo Ristola kutsui Pantsarin laboratorionsa laatupäälliköksi ja johtavaksi tutkijaksi. Tehtävä sisälsi maaperän riskinarviointia ja laboratorion laatujärjestelmän kehittämisen.
”Siellä opin ymmärtämään aineiden kiertokulkua ja senkin, kuinka yliopiston harjoitustöissä tehtyjen sakkojen reaktiot tapahtuvat myös luonnon olosuhteissa.”
Seuraavaksi Pantsar siirtyi metsäyhtiö UPM-Kymmeneen ympäristöasiantuntijaksi, myöhemmin globaalin ympäristöanalyytikkotiimin päälliköksi, ja sieltä Suomen Cleantech-klusterin johtajaksi Lahden tiede- ja yrityspuistoon.
Vuonna 2012 hänet nimitettiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen Cleantech-liiketoiminnan strategisen ohjelman johtajaksi.
Pantsarin vastuulla oli tehdä ehdotuksia siitä, kuinka Suomesta voi tulla puhtaan teknologian suurvalta ja kuinka aluetta voidaan painottaa julkisissa hankinnoissa. Osa ehdotuksista meni läpi, osa ei.
”Tärkeintä oli kuitenkin päästä näkemään, kuinka päätöksiä tehdään valtion tasolla. Tuossa tehtävässä minulle avautuivat päätöksenteon vaiheet ja haastavuus.”
Luennoimalla oppii itsekin
Nykyisessä toimessaan Pantsar aloitti vuonna 2014. Aiemmasta työhistoriasta ja sen myötä rakentuneista verkostoista on nyt suurta hyötyä.
”On vahvuus, kun tuntee niin yritykset, kuntien ja valtion toiminnan kuin akateemisen maailman”, hän sanoo.
Tyypillinen työpäivä täyttyy kokouksista, palavereista ja tapaamisista, joita saattaa päivän mittaan kertyä jopa kymmenkunta.
”Monenlaiset toimijat käyvät esittelemässä suunnitelmiaan hakiessaan sparrausta tai rahoitusta”, hän selventää.
Lisäksi Pantsar kiertää aktiivisesti luennoimassa kiertotaloudesta ja ympäristöteemoista erilaisissa tilaisuuksissa. Esitysten laatimisessa hän saa tarvittaessa apua johtamaltaan noin 40 asiantuntijan tiimiltä.
”Menen puhumaan muille oppiakseni myös itse”, hän korostaa ja kertoo, että sekä kunnissa että yrityksissä suorastaan janotaan nyt tietoa kiertotaloudesta ja sen toteuttamisesta.
Ongelman muodostavat suuret investoinnit, joita taistelu ilmastonmuutosta vastaan usein vaatii.
”Tämä hidastaa vauhtia joka taholla. Valitettavasti politiikka tulee jälkijunassa, vaikka Suomen kilpailukyky riippuu juuri näistä toimistamme.”
Tietoisuus ympäristön tilasta on jatkuvasti kasvanut, mutta hiekka juoksee tiimalasissa pelottavankin nopeasti.
”Meillä on aika armoton vastustaja. Olen silti toiveikas, sillä ratkaisuja kyllä löytyy. Toimiin pitäisi vain ryhtyä ripeämmin.”
Pantsar toivoo myös, että ilmastotalkoisiin ja luontokatoa ehkäisemään lähtee koko kansa.
”Tulevaisuutta ei ole vielä päätetty, sillä me rakennamme sen itse. Mutta mukaan tarvitaan jokainen kansalainen.”
”Pääsisipä vielä labraan”
Mari Pantsarin koti on Lahden kupeessa Hollolassa. Siellä on helppo lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan, kesäisin juoksemaan tai pyöräilemään, talvella hiihtämään.
Talossa on myös kuntosali, jossa nostella puntteja. Aiemmin naisen saattoi usein nähdä ratsaillakin.
”Meillä oli kaksi hevosta, mutta kun 23-vuotias vanhuksemme menehtyi, piti luopua toisestakin. Hevosethan eivät viihdy yksinään.”
Maalaisympäristössä liikkuminen merkitsee Pantsarille ennen muuta rentoutumista.
”En sienestä sienten vaan luonnossa olemisen vuoksi. Metsä on minulle tärkeä rauhoittumispaikka.”
Hän viettää mielellään aikaa myös Tampereella opiskelevan tyttärensä kanssa. Kiireen keskellä onnistuu lukeminenkin, kun ulkoillessa kuuntelee äänikirjoja.
Yksi haave kaihertaa laboratoriotöistä viehättyneen kemian tohtorin mieltä.
”Joskus olisi mukava vielä päästä labraan tekemään kokeita”, hän tunnustaa hymyillen.
Juttu on ilmestynyt Kemia-lehdessä 7/2021 osana Suomalaiset naiset ja kemia -sarjaa.
Mari Pantsar
* Syntynyt Savonlinnassa vuonna 1969.
* Ylioppilas 1988, Salinkallion lukio. Filosofian maisteri 1993 ja filosofian tohtori 1997 (analyyttinen kemia), Helsingin yliopisto.
* Ympäristökemian lehtori, Helsingin yliopiston ympäristöekologian osasto 1998–2000.
* Johtava tutkija ja laatupäällikkö, Insinööritoimisto Paavo Ristola 2000.
* Ympäristöpäällikkö, UPM-Kymmene 2000–2007.
* Johtaja, Suomen Cleantech-klusteri 2007–2012.
* Cleantech-liiketoiminnan strateginen johtaja, Työ- ja elinkeinoministeriö 2012–2013.
* Johtaja, Kestävyysratkaisut-teema, Sitra 2014–.
* Useiden yritysten ja organisaatioiden hallituksen jäsen.
* Harrastaa juoksemista, pyöräilyä, hiihtoa, ratsastusta ja luonnossa liikkumista.
* Perheeseen kuuluvat aviomies ja aikuinen tytär.
(Kuva Miikka Pirinen/Sitra) ”Minulla ei ole ollut erityistä urasuunnitelmaa, mutta olen halunnut oppia, kuinka yhteiskunta toimii. Kemistin koulutus on antanut siihen hyvän lähtökohdan ”, Mari Pantsar sanoo.
