Kipsi, rakennekalkki ja maanparannuskuidut voivat vähentää savimailta eroosion mukana vesistöihin kulkeutuvan fosforin määrää useita kymmeniä prosentteja.
Tätä nykyä pelloille levitetään aktiivisesti kipsiä estämään fosforin huuhtoutumista vesistöihin.
Toiminta olisi hyvä laajentaa koskemaan myös kierrätysrakennekalkkia ja kuituja, kertoo tuore tutkimuskooste.
Luonnonvarakeskuksen ja sen kumppanien tekemä laaja selvitys kokosi yhteen yli 40:n suomalaistutkimuksen tulokset kipsin, rakennekalkin ja metsäteollisuuden kuitujen vaikutuksista peltomaiden fosforikuormitukseen.
Luken tutkijan Juho Valtialan mukaan maanparannusaineet ovat parhaimmillaan tehokas ja kustannusvaikuttava keino vähentää maatalouden vesistökuormitusta.
”Ne täydentävät muita vesiensuojelutoimia ja tukevat samalla peltojen kasvukuntoa”, Valtiala sanoo.
Aine kannattaa valita pellon mukaan
Kipsi osoittautui tutkimuksissa tehokkaimmaksi keinoksi vähentää fosforihuuhtoumia. Se oli myös ainoa aine, jonka vaikutus ulottui hiukkasmaisen fosforin lisäksi veteen liuenneen fosforin vähentämiseen.
Kaikille pelloille kipsi ei kuitenkaan sovellu. Tämän vuoksi tutkimus suosittelee, että myös kierrätysrakennekalkki ja maanparannuskuidut otettaisiin nykyisen kipsinlevitystoiminnan kaltaisen tuen piiriin.
Samalla viljelijöille voitaisiin tarjota kuhunkin peltoon parhaiten soveltuva maanparannusaine.
Vesistöhyötyjen lisäksi maanparannusaineet parantavat peltojen viljelyominaisuuksia, kun niitä käytetään oikeissa kohteissaan.
”Kipsi on erinomainen kalsium- ja rikkilannoite, rakennekalkin käyttö vähentää maan happamuutta, ja kuitujen mukana saadaan peltoon orgaanista ainesta, jonka määrä pelloissa on vuosikymmeniä ollut vähenevällä uralla”, sanoo Luken erikoistutkija Risto Uusitalo.
Aiheesta aiemmin:
Ely-keskus: ”Viljelijät nousseet Itämeren sankareiksi” – peltojen käsittely kipsillä jatkuu
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!