SE TULEE HIIPIMÄLLÄ. Ensin sen huomaa kirjanpainajien salaliitosta. Pienentävät kirjasinkokoa jatkuvasti.
Epäilet painomusteen säästöä. Sitten silmiesi eteen ilmestyy molekyylimalleja.
Tässä vaiheessa raaka totuus valkenee, vaikka näkökenttä onkin hämärtymässä: ikänäkö ja lasiaissamentumat. Vanhuus on iskenyt päin näköä.
Aluksi petät itseäsi hankkimalla marketin halvat lukulasit, joita käytät silloin, kun muut eivät näe. Lopulta uteliaisuus voittaa turhamaisuuden. Hankit optikolta moniteholasit ja astut uuteen maailmaan.
Paljastuu, että luontoäiti, tuo ikärasisti, on pilannut kaikkien tuttavien ulkonäön kurtuilla, uurteilla ja riippuvilla läskimahoilla.
MUITAKIN MUUTOKSIA on tapahtunut. Monesta aikoinaan ihanasta blondista on kuoriutunut menopaussinpunainen ilmestys.
Luonto merkitsee kaiken myrkyllisen punaisella, joten metamorfoosi ei oikeastaan tule yllätyksenä.
Naamiovärin tarkoituksena on estää vanhojen heilojen tunnistaminen, sillä mitään kerran katkennutta ei kannata yhdistää eikä hapettuneita ihmissuhteita uusiokäyttää.
Häiveväri suojaa erehdyksiltä, joita nostalgiapuuskat voisivat aiheuttaa. Naamioituna nuoruudenrakkaus kävelee kadulla huomaamatta ohi ja estää kriisin nykyisessä parisuhteessa.
HYVÄ NIIN, sillä ikä ei tee naisvartalollekaan hyvää. Rasvakudosta on aivan liikaa, aivan liian vähän, tai se on väärissä paikoissa.
Monella pömpähtää vatsa, ja reidet suorastaan imevät energiaa. Toiset taas kääntävät lehtitilauksensa jumppasalille ja höyläävät siellä muotonsa anorektisen tasaisiksi.
Missistä tulee joko plösö tai tikku. Julma luonto on päättänyt, että vain joka kolmas saa jäädä keskiväliin.
MIEHILLÄ LUONTO harjoittaa pientä kompensaatioita. Hiukset lähtevät päästä mutta ilmestyvät leukaan.
Vehje kutistuu mutta eturauhanen kasvaa. Tietyn iän ylittänyt mies liikkuu liukkaasti vain julkisten vessojen väliä.
Keski-ikäisen miehen tunnistaa lajityypillisestä vatsasta. 80 prosenttia porukasta on ylipainoisia.
Hyvä uutinen on, että yli 80-vuotiaista moni on normaalipainoinen. Huono uutinen on, että se johtuu lihasten surkastumisesta.
Hyvä uutinen on sekin, että lihavaan keski-ikäiseen mieheen on varastoitu pahan päivän varalle energiamäärä, jolla ajaisi sähköautoa 800 kilometriä.
Vaihtoehtoisesti lihavan pitäisi pyöräillä 4 500 kilometriä päästäkseen normaalipainoon. Näin toki vain siinä tapauksessa, että pyörän runko kestäisi painon.
LUONNON JÄRJESTÄMÄ ikäjäynä ei jää ulkoisiin tunnusmerkkeihin. Myös sisäinen savotta jättää ruman jälkensä.
Jokaisella keski-ikäisellä on röntgenkuvien mukaan luupiikkejä. Ei niistä tosin haittaa ole, jos ei hyötyäkään, paitsi jos sattuu olemaan Vietnamin sotaa pakoileva tuleva USA:n presidentti.
Kansainvälisten sopimusten vastaisesti luonto käy kemiallista sotaa keski-ikääntyviä vastaan.
Kalsium ei pysy luissa vaan lähtee vaeltelemaan mihin sattuu. Yleensä sattuu pahasti. Kalkki iskee kiinni pehmeään kudokseen ja tukkii verisuonet. Luut puolestaan haurastuvat.
KEMIANTEOLLISUUS ONNEKSI tuottaa aseita taisteluun luontoa vastaan. Hiukset voi uudelleenpigmentoida minkä värisiksi tahansa. Kalkkia voi pakottaa takaisin luihin vitamiineilla.
Apinoiden vanheneminen tutkitusti hidastuu erittäin niukalla dieetillä.
Mitä vähemmän suuhunsa panee, sitä vähemmän vapaita radikaaleja kehossa muodostuu. Voimme iloita radikaalivapaiden apinoiden puolesta.
On toinenkin mekanismi. Iän tuomalla elämänkokemuksella, jota erheellisesti pidetään viisautena, muutoksiin sopeutuu. Vanhenemisen vaihtoehto kun on vielä ikävämpi.
Keemikko
Vapaa konservatiivi, ex-vapaa radikaali
Kirjoittaja on Kemia-lehden pakinoitsija, joka väittää katsovansa maailmaa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.
