Jos ihminen joskus matkaa Marsiin, astronauttien ruokalistan vakituinen eine on vastanostettu peruna. Oman planeettamme Andien aarre on jo valloittanut.
Aarre arkistoista. Julkaisemme 30. toukokuuta vietettävän kansainvälisen Perunan päivän kunniaksi uudelleen jutun, joka ilmestyi Kemia-lehdessä 5/2009. YK:n julistama teemapäivä korostaa perunan roolia maailmanlaajuisessa ruokaturvassa, ravitsemuksessa, taloudessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Pekka T. Heikura
Edestakainen lento Marsiin kestää kolme vuotta, joten evääksi ei voida varata valmisaterioita. Miehistö kasvattaa itse omat vihanneksensa salaateista sipuleihin, mutta lisäksi tarvitaan jotain tukevampaa. Arvoravinnolla nimeltään peruna onkin tärkeä osa sekä matkan aikana että perillä punaisella planeetalla.
Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on kehitellyt elämää ylläpitävää järjestelmää 1980-luvulta lähtien. Peruna ei nimittäin ole vain vatsantäytettä vaan korvaamaton hapentuottaja.
Avaruusaluksen suljetussa tilassa viljelmä, josta yksi ihminen saa päivittäisen peruna-annoksensa, tyydyttää samalla hänen hapentarpeensa ja myös sitoo hänen uloshengityksessään syntyvän hiilidioksidin.
Ravitseva paketti
Nasan hanke kuvastaa perunan asemaa, käyttökelpoisuutta ja sopeutuvuutta oivallisesti.
Peruna on erinomainen ravintopakkaus, jossa on otollisessa suhteessa hiilihydraatteja ja korkealaatuisia proteiineja ja lisäksi merkittäviä määriä vitamiineja ja kivennäisaineita.
Peruna on poikkeuksellisen hyvä ravintopakkaus, jossa on hiilihydraatteja ja proteiineja niin otollisessa suhteessa, että jos syö tarpeeksi perunaa täyttääkseen energiantarpeensa, saa myös valkuaista.
Lisäksi perunassa on merkittäviä määriä vitamiineja ja kivennäisaineita. Sata grammaa perunaa riittää tyydyttämään puolet päivittäisestä C-vitamiinitarpeesta, ja siinä on reilusti B-ryhmänkin vitamiineja. Perunalla on arvoa myös kalsiumin, raudan, fosforin ja kaliumin lähteenä.
Proteiinia perunassa on viljoihin nähden vähän, mutta se on korkealaatuista ja sisältää runsaasti sellaisia aminohappoja, joita elimistö ei itse pysty valmistamaan.
Myös perunan niin sanottu biologinen arvo on korkea: 73. Luku kertoo, kuinka hyvin elimistöön imeytynyt typpi pystytään hyödyntämään kasvuun ja elintoimintoihin. Esimerkiksi vehnän biologinen arvo on vain 54.
Kokeissa on havaittu, että ihmiset pystyvät elämään pelkällä perunalla kuukausikaupalla pysyen terveinä ja sairastumatta. Vastoin yleistä harhaluuloa peruna ei lihota – lihottavaa on kylläkin sipseihin ja ranskalaisiin valmistuksen aikana sitoutunut rasva.
Historian vaikuttaja
C-vitamiininsa ansiosta peruna on muun muassa torjunut keripukkia pitkillä merimatkoilla ja ennen kaikkea monipuolisena ravintona pelastanut nälkäkuolemalta isoja ihmisjoukkoja.
Ilman perunaa Saksa ei olisi noussut Euroopan johtavaksi teollisuus- ja sotilasmahdiksi vuoden 1848 jälkeen. Peruna on parantanut myös Venäjän ja Pohjois-Euroopan elintarviketilannetta ratkaisevasti.
John Readerin kiehtovassa teoksessa Peruna – Eräs maailmanhistoria (Like 2009) kasvin historiallinen merkitys korostuu tuon tuosta. Perunan arvoa ei ole yleisesti ymmärretty, koska se on nykypäivän ruokapöydässämme itsestäänselvyys.
Erityisesti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, joita koskeva osuus kirjassa on Anne Paalon käsialaa, elämää on vaikea kuvitella ilman perunaa.
Reader kertoo perunan asemasta ruokataloudessa mutta muistuttaa samalla myös siihen liittyvistä riskeistä. Yksipuolinen sitoutuminen perunaan aiheutti hirvittävän nälänhädän 1840-luvun Irlannissa, kun perunarutto iski maan viljelmiin ja vei koko sadon.
Vuonna 1845 koko Euroopassa tuhoutui ruton seurauksena neljässä kuukaudessa peräti kaksi miljoonaa neliökilometriä perunaviljelmiä. Vaikka tauti oli sitä ennen tehnyt tuhojaan Pohjois-Amerikassa jo kahtena kasvukautena, vitsaus pääsi täydellisesti yllättämään vanhan mantereen.
Andien lahja maailmalle
Perunan alkukoti on Etelä-Amerikassa, Andien ylängöllä, josta se levisi kaikkialle maailmaan. Arkeologiset todisteet osoittavat, että intiaanien onnistui jo noin 8 000 vuotta sitten ratkaista villiperunoiden glykoalkaloideista johtuva myrkyllisyysongelma ja kasvattaa viljelyyn sopivia syömäkelpoisia perunoita.
Myöhemmin intiaanit kehittivät perunasta jopa neljäsataa lajiketta. Ne jakautuvat kolmeen ryhmään, joista jokainen kasvaa parhaiten tietyllä korkeudella.
Eurooppaan peruna rantautui espanjalaisten mukana 1570-luvulla. Englanninkielisessä maailmassa uutuus sai nimen potato. Nimitys juontuu toisesta Amerikasta tuodusta kasvista, bataatista, jota intiaanit kutsuivat nimellä batatas.
Bataatti oli matkustanut Eurooppaan Kariabialta jo 1490-luvulla. Myöhempi tulokas peruna kantoi alkuperäistä andilaista nimeä papa. Koska molemmat kasvoivat maan alla ja muistuttivat ulkoisesti toisiaan, nimet menivät sekaisin. Tosiasiassa bataatti ja peruna eivät ole lähisukua keskenään.
Suomen peruna ei muuten ole maannimi Perun perua vaan peräisin ruotsin vanhasta jordpäronista eli ”maapäärynästä”. Pottu taas tulee nykyruotsin potatis-sanasta.
Meille peruna saapui 1700-luvulla, mutta yleistyi keittiöissämme vasta 1800-luvun lopulla, jolloin käynnistyikin sen todellinen kukoistuskausi.
Tätä nykyä suomalaiset syövät henkeä kohti 63 kiloa perunaa vuodessa, kun vielä 1950-luvulla kulutus oli jopa 140 kiloa vuodessa. Ravitsemussuositus on 90 kiloa.
Suuren perunatutkijan surullinen kohtalo
Neuvostoliitossa koettiin vuonna 1921 kammottava, miljoonia surmannut nälänhätä. Sen syynä ei ollut perunasadon epäonnistuminen, kuten aiemmin Irlannissa, vaan sisällissodan aiheuttama kurjuus ja neuvostojohdon linja, joka asetti uuden poliittisen järjestelmän säilymisen kansan eloonjäämisen edelle.
Kriisin seurauksena tutkija Nikolai Vavilov (1887–1943) perusti Petrogradin sovelletun kasvitieteen laitokseen huomattavan viljelykasvien ja niiden luonnonvaraisten sukulaisten kokoelman. Sinne alkoivat kerätä aineistoa 60 maahan lähetetyt retkikunnat.
Perinnöllisyystieteen tuominnut, Stalinin puolelleen voittanut surullisenkuulu biologi Trofim Lysenko onnistui kuitenkin tuhoamaan kilpailijansa.
Vavilov kuoli parjattuna, häväistynä ja kidutettuna nälkään Saratovin vankilassa. Hänen alkuunpanemansa perunatutkimukset jätettiin kuitenkin rauhaan, sillä Lysenko oli kiinnostuneempi viljakasveista.
Vavilovin työ oli ehtinyt herättää suurta huomiota myös ulkomailla. Hänen käytössään oli ollut uskomaton valikoima villiperunoita, myös alkukantaisimpia muotoja, ja hänen kokeensa olivat laajoja ja yksityiskohtaisia.
Vavilovin hankkeet loivat perustan kaikelle perunan kantamuotoja hyödyntävälle tutkimukselle ja käynnistivät uuden aikakauden, jolla kasvin ominaisuuksia jäljitettiin sen alkulähteille ja geeniperimään.
Loistavan tiedemiehen kunnia on sittemmin palautettu, ja Vavilovin aikanaan johtaman tutkimuslaitoksen perillinen, Venäjän tärkein kasvitieteen instituutti kantaa hänen nimeään.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
