Suomessa metsät hoidetaan yleensä jaksollisesti, jolloin puulajista ja kasvuvyöhykkeestä riippuvan kiertoajan päättyessä tehdään avohakkuu.

Viime vuosina kiinnostusta on herättänyt jatkuvapeitteinen kasvatustapa, jossa metsä uudistetaan ilman avohakkuita.

”Tulostemme mukaan jatkuva ja jaksollinen metsänkasvatus vaikuttavat maaperän hiilen kertymiseen ja pysyvyyteen eri tavoin”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Eva-Maria Roth, joka teki hankkeessa väitöstyönsä.

Avohakkuu vähensi maaperän helposti hajotettavan hiilen määrää. Jatkuvan kasvatuksen metsissä hiiltä oli enemmän, ja määrä oli lähempänä hakkaamattoman metsän tasoa.

”Suhteellisen lyhyellä aikavälillä havaitut vaikutukset olivat kuitenkin oletettua pienempiä, eikä maaperän kokonaishiilimäärissä ollut eri käsittelyjen välillä eroa.”

Sienijuurisienet avainasemassa hiilen sitoutumisessa

Tutkijat havaitsivat, että metsän sieniyhteisöillä on tärkeä rooli siinä, kuinka paljon hiiltä maaperään kertyy ja kuinka pysyvästi se sinne jää.

Jatkuvapeitteisesti hoidetuissa metsissä maaperän sienet, erityisesti sienijuurisienet eli mykorritsasienet, edistivät orgaanisen aineksen ja siten hiilivaraston muodostumista.

”Avohakkuun jälkeen pintasienijuurisienten määrä ja monimuotoisuus vähenivät selvästi, mikä häiritsee pysyvän hiilen muodostumista maaperään”, Roth kertoo.

Sienten jäänteet ovat tärkeitä, sillä ne liittyvät vahvasti maaperän kokonaishiilimäärään. Hakkuun jälkeen kannattaa siksi säilyttää jonkin verran varttuneita puita, jotta myös sieniyhteisö säilyy.

Eva-Maria Rothin väitöskirja Impact of continuous-cover forestry on soil carbon dynamics in boreal forests through soil organic matter quality, roots and fungi tarkastetaan Helsingin yliopistossa 21.11.2025.