Kurjenrahkan suoaluetta. Ojittamattomilla soilla on tärkeä rooli sekä hiilinielujen että luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kuva: Iuliia Burdun/Aalto-yliopisto.

Ennallistaminen palauttaa turvemaan heijastavuudeltaan luonnontilaiseksi suoksi jo vuosikymmenessä

Ennallistettujen turvemaiden lämpötila ja heijastavuus alkavat muistuttaa luonnontilaisia soita noin vuosikymmenessä.

Asian osoittaa yli 20 vuotta kattava satelliittiaineisto.

Kasvillisuuden palautumisessa kestää pidempään, ja erot alueiden välillä ovat suurempia.

Tulokset ovat peräisin Aalto-yliopiston vetämältä kansainväliseltä tutkijaryhmältä, joka on juuri julkaissut ensimmäisen laajan analyysin turvemaiden eli ojitettujen soiden ennallistamisen vaikutuksista.

Ryhmän tutkimus ilmestyi arvostetussa Environmental Research Letters -lehdessä.

Luupin alla tärkeät ilmastomuuttujat

Tutkimuksen aineistona olivat Nasan satelliittikuva-aikasarjat reilulta kahdelta vuosikymmeneltä.

Tutkijat tarkastelivat turvemaiden tärkeitä ilmastomuuttujia eli lämpötilaa, kasvillisuutta ja säteilyn heijastumista eli albedoa.

Selvät muutokset olivat havaittavissa sen jälkeen, kun ennallistamistoimien aloittamisesta oli kulunut reilu vuosikymmen.

”Ennallistettujen alueiden heijastavuus ja lämpötila alkoivat muistuttaa enemmän luonnontilaisia soita kuin turvemaita, käytännössä kaikilla tutkituilla alueilla”, kiteyttää tutkija Iuliia Burdun Aalto-yliopistosta.

Burdun toimi tutkimusartikkelin pääkirjoittajana.

Kasvillisuus elpyy hitaammin

Tutkimuksessa oli mukana 72 aluetta Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Isosta-Britanniasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Maita yhdistää soiden merkittävä osuus maapinta-alasta.

Mukana oli muun muassa puustoisia ja avoimia soita, turpeennostoalueita ja maanviljelystä varten ojitettua turvealoja.

Ennallistamisen vaikutukset kasvillisuuteen eivät olleet yhtä nopeita ja yhtenäisiä kuin lämpötiloihin ja heijastavuuteen. Burdunin mukaan tähän on useita syitä.

”Heijastavuus ja lämpötila muuttuvat nopeammin turvemaan vettyessä, mutta kasvillisuuden palaaminen kestää kauemmin. Pelkkä ojien tukkiminen ei useinkaan riitä, vaan vaaditaan muitakin toimenpiteitä”, hän sanoo.

”Puustoisilla soilla se voi tarkoittaa puiden kaatamista, kun taas täysin ilman kasvillisuutta olevilla turpeennostoalueilla esimerkiksi sammaleen istuttamista.”

Tarkempaa tietoa ekosysteemien tilasta

Kun suo ojitetaan, turve kuivuu, ja siihen varastoitunut hiili vapautuu ilmakehään. Ojitetut turvemaat aiheuttavat arviolta viitisen prosenttia globaaleista kasvihuonepäästöistä.

Suomen pinta-alasta soita on noin kolmasosa, mistä noin puolet on ojitettuja.

Ennallistaminen on suuri ja kallis urakka, ja pelkillä maastomittauksilla sen onnistumista ja vaikutuksia on mahdotonta seurata, korostaa tutkimusta johtanut Aallon professori Miina Rautiainen.

”Turvemaiden ennallistamispäätösten ja -toimenpiteiden tueksi tarvitaan Suomessa ja maailmalla kiireellisesti monipuolista tietoa sekä luonnontilaisten soiden ominaisuuksista että ennallistamisen vaikutuksista”, hän sanoo.

”Satelliittikuvien antama data on avainasemassa, kun haluamme ymmärtää ekosysteemien muutoksia laajoilla maantieteellisillä alueilla.”


 

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
This field is hidden when viewing the form
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia