Pohjoisen vanhoja turvetuotantoalueita voidaan palauttaa porojen laitumiksi aktiivisin toimenpitein.
Paljaan turvepinnan kasvittuminen on hidasta, mutta soiden palautumista voidaan nopeuttaa siirtoistuttamalla tai kylvämällä porolle mieluisia ravintokasveja, selviää Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta.
Näin voidaan parantaa sekä poroelinkeinon edellytyksiä että luonnon monimuotoisuutta, sanoo Turveporo-hanketta vetänyt erikoistutkija Hannu Hökkä.
”Mikäli suonpohjille palautuva kasvillisuus saa porot kerääntymään niille ruokailemaan, tarve peltojen aitaamiselle voisi vähentyä. Tämä helpottaisi myös porotalouden ja maatalouden välistä ristiriitaa”, Hökkä toteaa.
Tupasvilla hyvä muuttaja
Tutkimus tehtiin kahdella turvetuotannosta poistuneella alueella Pudasjärvellä ja Yli-Iissä. Ravintokasveja siirtoistutettiin koneellisesti syksyllä 2017 ja kylvettiin seuraavana keväänä.
Puolet koealueista aidattiin, jotta voitiin selvittää laidunnuksen vaikutusta kasvillisuuden palautumiseen.
Tupasvillan siirtoistutus onnistui heti. Järvikortteen ja raatteen alkukehitys oli hidasta, mutta sittemmin nekin ovat lähteneet hyvään kasvuun.
Luken tutkija Oili Tarvainen suosittelee helposti leviävän tupasvillan koneellista siirtoistutusta silloin, kun lajia ei esiinny luontaisesti alueella.
Laidunkasvien kylvö taas nopeuttaa kasvipeitteen kehittymistä kuivemmilla suonpohjilla, joilla koneiden kantavuus on hyvä.
Kustannustehokkuutta kehitettävä
Sidosryhmien mielipiteiden kartoitus osoitti, että poron ravintokasvien siirtoa ja kylvöä pidetään lupaavana menetelmänä. Toimintaa pitää kuitenkin kehittää, jotta siitä saadaan kustannustehokasta.
”Poron ravintokasvien siirtoa tai kylvöä voitaisiin toteuttaa osana suopohjien ennallistamistoimia erityisesti kosteikkojen perustamisen yhteydessä”, sanoo professori Anne Tolvanen.
Siten edistettäisiin suopohjien palauttamista sekä hiilinieluiksi että vesilintukosteikoiksi.
(Kuva Adobe Stock) Turvesoilla kasvaa poroille mieluista syötävää.
