Maaperän sisältämät glyfosaattijäämät heijastuvat viljelykasvien hormonitasoihin, kertoo Turun yliopiston tuore tutkimus.
Glyfosaattipohjaisia torjunta-aineita käytetään yleisesti rikkakasvien tuhoamiseen ennen viljelykasvien kylvöä. Glyfosaatin on oletettu hajoavan nopeasti maaperässä, eikä sen ole ajateltu vaikuttavan viljelykasveihin.
Turkulaistutkijat suorittivat kokeen, jossa he testasivat maaperän glyfosaatin vaikutuksia kolmen tärkeän viljelykasvin eli kauran, perunan ja mansikan kasvihormonitasoihin.
Kasvihormonit ovat pieniä molekyylejä, jotka säätelevät erityisesti kasvien kasvua, kukintaa, vanhenemista ja reaktioita stressitekijöihin, kuten kuivuuteen tai vaurioihin.
”Lisäksi hormonit osallistuvat kasvien reaktioiden hienosäätämiseen erityisesti sellaisten yhdisteiden tuotannossa, jotka auttavat kasveja karkottamaan kasvinsyöjiä”, kertoo tutkija Benjamin Fuchs.
Heijastuu myös kasvien ja kasvinsyöjien vuorovaikutukseen
Benjamin Fuchs analysoi kasvinäytteiden hormonitasoja yhdessä Tšekin tiedeakatemian tutkijan kanssa.
Kaksikko havaitsi, että kauranäytteiden hormonitasot olivat alentuneet, vaikka maaperässä oli vain todella pieniä glyfosaattijäämiä.
Kasvinsyöjien aiheuttamat vauriot puolestaan olivat yllättäen pienemmät, mikä kertoo kasvien vastustuskyvyn lisääntyneen.
Fuchsin mukaan tulokset osoittavat, että kaikkialla esiintyvillä maatalouden kemiallisilla jäämillä on piileviä vaikutuksia kasvihormoneihin sekä kasvien ja kasvinsyöjien vuorovaikutukseen.
”Suuressa mittakaavassa tällä voi olla vaikutusta myös hyönteisten biologiseen monimuotoisuuteen”, tutkija sanoo.
Vaikutukset kasvikohtaisia
Peruna ja mansikka reagoivat rikkakasvien torjunta-ainejäämiin toisin kuin kaura.
Perunalla stressiin liittyvien fytohormonien määrä kasvoi, ja sen kasvu lisääntyi.
Mansikka taas ei juurikaan reagoinut torjunta-ainejäämiin.
Tämä kertoo tutkijoiden mukaan siitä, että glyfosaatin vaikutukset ovat kasvikohtaisia.
Tutkimus joka tapauksessa osoittaa, että rikkakasvien torjunta-ainejäämät maaperässä voivat häiritä kasvien biokemiallisia prosesseja, jotka määrittävät kasvien tapaa reagoida ympäristöönsä.
”Tällä voi olla vaikutusta paitsi kasvien ja kasvinsyöjien suhteisiin myös kasvien ja hyödyllisten hyönteisten, kuten pölyttäjien, suhteisiin. Tämä puolestaan todennäköisesti vaikuttaa luonnon olennaisiin ekosysteemipalveluihin”, Fuchs sanoo.
Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia.
(Kuva Viivi Saikkonen) Tutkijat keräävät kasvinäytteitä Turun Ruissalossa.