Kasvinsuojeluaine glyfosaatti häviää suomalaisesta viljelymaasta hitaasti. Maaperän glyfosaattijäämät saattavat puolestaan hidastaa siementen itämistä ja kasvin kasvuun lähtöä.
Tämä selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke), Turun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkimuksesta.
Glyfosaatin ja sen hajoamistuotteen aminometyylifosfonihapon eli ampan pitoisuudet ovat suurimpia muokkaamattomassa pintamaassa. Syvemmissä maakerroksissa pitoisuudet ovat selvästi pienemmät.
Koska glyfosaatti ja ampa sitoutuvat maaperään, niitä kulkeutuu valumavesien mukana pelloilta pois vain vähän. Aineet eivät siten muodosta uhkaa vesistöille.
Suomalaistutkimuksen mukaan glyfosaatilla ei ole negatiivisia vaikutuksia myöskään kastematoihin.
Tutkimuksen kohteena oli 18 varsinaissuomalaista ja hämäläistä peltoa sekä Luken metsätaimitarha Suonenjoella.
Maanäytteet pelloilta otettiin ennen glyfosaattivalmisteen ruiskutusta, vuorokausi ruiskutuksen jälkeen sekä ennen talven tuloa.
Glyfosaatti on maailman yleisin kasvinsuojeluaine, jota käytetään rikkakasvien torjuntaan pelloilla, puutarhoissa ja metsänviljelyssä.
Ainetta on epäilty syöpävaaralliseksi, mutta muun muassa Euroopan kemikaaliviraston ja elintarviketurvallisuusviraston mukaan glyfosaatti ei aiheuta riskiä kasvinsuojelussa käytettynä.
(Kuva) Suorakylvössä glyfosaattia käytetään yleensä ennen kylvöä. Muokatuille maille ainetta ruiskutetaan puinnin jälkeen.
