Montako kardinaalia tarvitaan välittämään viesti uuden paavin valinnasta? 115 ei ollut tällä kertaa [2005] riittävästi, sillä vaalin ratkeamisesta kertonut savumerkki oli jo toistamiseen hämmennystä herättävän harmaa. Ensi kerralla joukon jatkoksi kannattaisi kenties kutsua yksi polttotekniikat hallitseva kemisti.
Aarre arkistoista -juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kemia-lehdessä 4/2005.
Yle uutisoi myöhemmin, että vuoden 2005 konklaavissa otettiin käyttöön kemikaaleilla toimiva savukone. Tuolloin valituksi tuli 21. huhtikuuta 2025 edesmenneen paavi Franciscuksen edeltäjä, paavi Benedictus XVI. Nykyisin tiedetään myös poltossa käytettävät kemikaalit.
Pekka Heikura ja Leena Laitinen
Sikstuksen kappelin savupiipusta kohoava savu ja sitä seurannut kirkonkellojen kumina sai Pietarinkirkon aukiolle huhtikuun 19. päivän iltana 2005 kokoontuneen kansanjoukon puhkeamaan hurraa-huutoihin:
Habemus papam – meillä on paavi!
Katolisen kirkon konklaavi oli hetkeä aiemmin valinnut ylimmäksi johtajakseen saksalaissyntyisen kardinaalin Joseph Ratzingerin, josta saman tien tuli Benedictus XVI, järjestyksessä 265:s Rooman paavi.
Paavin valinnasta tiedotetaan perinteisesti savukiehkuroiden avulla, tällä kertaa myös kirkonkelloilla.
Savu on peräisin kardinaalien äänestyslipuista, jotka poltetaan jokaisen äänestyskierroksen jälkeen uunissa.
Niin kauan kuin yksimielisyyteen ei ole päästy, piipusta tupruaa mustaa savua, jonka aikaansaamiseksi uuniin on lisätty märkiä olkia tai pikeä.
Kun valinta on tehty, on valkean savun vuoro. Vaalea sävy on perinteisesti pyritty saamaan aikaan kuivien olkien avulla.
Valkean värin tuottaminen on kuitenkin viime aikoina osoittautunut visaiseksi tehtäväksi, sillä sekä nyt [2005] että vuoden 1978 paavinvaalissa savu oli aluksi harmaata.
Myös tämänkertaisen vaalin aiemmissa vaiheissa oli koettu hämmennyksen hetkiä, kun savupiipusta oli tuprunnut harmaata savua, joka vähitellen oli muuttunut mustaksi.
Noki tuottaa mustaa
Eräiden lähteiden mukaan uuniin lisätään nykyisin kemikaaleja, joiden tarkoituksena on varmistaa haluttu väri.
Mitä nämä kemikaalit voisivat olla?
”Musta savu saadaan aikaan helposti”, professori Mikko Hupa Åbo Akademista vakuuttaa.
Hänen mukaansa väriongelmat voidaan ratkaista sopivalla tekniikalla ja sopivilla apuaineilla.
”Musta savuhan on palamatta jäänyttä hienoa hiiltä, nokea, jota aina syntyy hiilipitoisten palaessa liekkien keskellä välituotteena.”
”Esimerkiksi styroksin tai luonnon kumin lisääminen kamiinaan olisi tuottanut mustaa savua. Kun vielä ilman saantia polttotilaan säädellään tahallaan väärin, savusta saadaan vaikka kuinka mustaa.”
Likaisen savun tuottaminen ei mitenkään vastaa nykyajan vaatimuksia ympäristöä säästävälle poltolle.
Hupa olisi kuitenkin valmis katsomaan näin harvoin toistuvaa polttotapahtumaa sormien lävitse.
”EU:n direktiivitkään eivät toistaiseksi koske pienpolttoa.”
”Nokeaminen voi onnistua myös lisäämällä uuniin märkiä olkia, jotka ilman muuta vähentävät palamisen tehokkuutta”, Hupa antaa tunnustusta perinteille.
Hän näkee ratkaisussa kuitenkin myös ongelmia.
”Märän oljen kehnosta palamisesta syntyy aluksi vesihöyryä, joka tiivistyessään voikin tuottaa aluksi vaalean savuviuhkan. Tosin savu mustuu, kun enemmän nokea alkaa muodostua.”
Magnesiumilla saadaan valkoista
Puhtaan valkoisen savun aikaansaaminen on Hupan mukaan hiukan hankalampaa, mutta ei mahdotonta.
”Jos apuaineita ei käytetä ja ilman syöttö tapahtuu hyvin, savu sisältää vain paperin täydellisen polton tuhkahiukkasia, jotka tekevät savun lievästi vaaleaksi. Päivänvalossa savu voi olla lähes näkymätöntä.”
”Ongelmana on, että jo pienikin häiriö poltossa värjää savukaasun likaisen harmaaksi.”
”Tukevaan valkoiseen savuun tarvittaisiin valkoista pölyä synnyttävää lisäainetta. Esimerkiksi metallisen magnesiumin käyttäminen aikaansaisi valkoisen värin”, Hupa ratkoo ongelmaa.
Käyttivätkö kardinaalit kemikaaleja savun värjäämiseksi? Ongelmista päätellen eivät.
Lopullinen vastaus jää arvoitukseksi, sillä kirjallisista lähteistä ei löydy varmuutta, Suomen katolisen kirkon viestintä ei tiedä, ja Vatikaani vaikenee tietopyyntöihin.
Kardinaalimunaus?
Tuttu käsite kardinaalimunaus sai aivan uuden tulkinnan kardinaalien sotkettua paavinvaalin savut jo toistamiseen peräkkäin.
Käsitteellä ei kuitenkaan alun perin liene tekemistä katolisen kirkon punaisten ruhtinaiden kanssa.
Sana kardinaali tulee latinan saranatappia tarkoittavasta sanasta cardo. Myöhäislatinan johdannainen cardinalis merkitsi kirjaimellisesti ”saranakohdan muodostavaa” tai ”saranakohdassa olevaa”.
1100-luvulta alkaen kardinaali-sana vakiintui tarkoittamaan myös katolisen kirkon korkeinta virka-arvoa paavin jälkeen.
Käsite kardinaalimunaus tai kardinaalivirhe (engl. cardinal error) on syntynyt samoista sanoista.
Saksassa ja englannissa niiden pohjalta syntyivät adjektiivit kardinal ja cardinal, nykyiseltä merkitykseltään ”pää-, pääasiallinen, tärkein, perus-”.
Kardinaalimunaus tarkoittaa siten yksinkertaisesti emämunausta, suuren luokan virhettä.
Päivitys 5.5.2025: Jutun johdantoon on päivitetty linkki 5.5.2025 julkaistuun Ylen uutiseen.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
