Järvien ikävälle vieraslajille kanadanvesirutolle on löytynyt potentiaalista hyötykäyttöä. Haitallinen vesikasvi sopisi Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan biokaasun raaka-aineeksi.
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) on 1990-luvulta lähtien levinnyt satoihin järviin pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta sitä esiintyy runsaina kasvustoina myös Koillismaalla ja Lapissa.
Vesirutto voi kasvattaa jopa koko järven laajuisia massakasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja ja aiheuttavat hajotessaan happikatoa ja lisäävät siten järvien rehevöitymistä. Järvessä ei tällöin voi uida, veneillä eikä kalastaa.
Elodeall-hankkeen tutkijat kehittivät räätälöidyn raivausnuotan, jolla kasvimassa saadaan ongittua järvestä pois. He kokeilivat nuottaa Kuusamon Vuotunkijärvellä.
”Raivausnuottauksella ei juurikaan ollut haitallisia vaikutuksia veden laatuun, ja nuottauksen mukana poistetut muut, luontaiset vesikasvit, näyttivät palautuvan nopeasti”, kertoo projektipäällikkö Ritva Nilivaara Sykestä.
Nuottaaminen oli kuitenkin hidasta ja työlästä. Nilivaara toivoo, että etenkin biomassan rantaan siirtämiseen keksittäisiin sopivia laitteita tai koneita.
Biokaasutukseen yhdessä nurmirehun kanssa
Järvestä kerätty kanadanvesiruton biomassa soveltui hyvin biokaasun tuottamiseen yhdessä nurmirehun kanssa.
”Vesiruton biomassa paransi biokaasutuksen metaanisaantoa, ja biomassan käyttö biokaasun tuotannon lisäsyötteenä on tietyin reunaehdoin jopa kannattavaa”, Nilivaara sanoo.
Tämä selvisi, kun tutkijat tekivät kokeita sekä laboratoriossa että maatilalla.
”Tavanomaiset nurmirehun korjuu- ja varastointimenetelmät soveltuivat biomassan käsittelyyn, mutta koska biomassa on silppuuntuvaa ja märkää, sen käsittely on hitaampaa.”
Biomassa pystyttiin kuljettamaan biokaasulaitokselle paaleissa, kun siihen seostettiin nurmea.
Sen sijaan biomassan säilöntä onnistui huonosti minisiiloissa, joissa säilytys perustui käymiseen.
”Käymistä rajoittivat biomassan vähäinen kuiva-ainepitoisuus ja todennäköisesti myös niukka liukoisten hiilihydraattien pitoisuus. Nurmirehun lisäys kuitenkin edisti säilönnän onnistumista.”
Ehkä myös peltojen lannoitteeksi
Tutkijat testasivat myös vesiruttobiomassan käyttöä peltojen viherlannoitteena.
”Biomassan peltolevitys onnistui maatalouskoneilla hyvin, mutta biomassasta ei saatu tämän lyhyen kokeen aikana esiin lannoitevaikutuksia”, Nilivaara kertoo.
”Toisaalta massasta ei ollut viljelykasveille haittaakaan, joten peltolevitys voisi olla kustannustehokas ratkaisu vesiruton loppusijoitukseen.”
Perunapelloille biomassan levityksestä voisi olla muutakin hyötyä. Kun vesiruton mikrobeja tutkittiin laboratoriossa, tutkijat havaitsivat, että jotkin niistä estivät perunarupea aiheuttavien bakteerien ja perunaseittiä aiheuttavan sienen kasvua.
Vesiruttomassa vähensi perunaseittiä myös peltokokeissa.
Kolmivuotiseen tutkimushankkeeseen osallistuivat myös Luonnonvarakeskus ja ProAgria Oulu.
(Kuva Ritva Nilivaara) Kanadanvesirutto on levinnyt satoihin suomalaisjärviin. Se kulkeutuu järvestä toiseen esimerkiksi kalastusverkkojen mukana.
Tilaa Kemia-lehti loppuvuodeksi 2022 ja auta Ukrainaa!
- Tilaa itsellesi tai lahjaksi läheiselle – 66 euroa.
- Kannusta koululaista tai opiskelijaa lehtilahjalla – 44 euroa.
- Kiitä opettajaa ja lahjoita lehti kouluun – 18 euroa.
- Lahjoitamme puolet tilausmaksusta ukrainalaisten auttamiseen Pelastakaa Lapset ry:n kautta.