Puuston hiilensidonnan kasvu ajanjaksolla 1981–2018 on pääosin kumoutunut puiden soluhengityksen ja maahengityksen kasvun takia.
Tämä ilmenee laajasta kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa selvitettiin pohjoisen pallonpuoliskon havumetsien hiilidioksidivaihtoa metsäekosysteemin ja ilmakehän välillä.
Tutkimus osoittaa, että vuosittainen vaihtelu on paljon suurempaa kuin aiemmin on oletettu.
Tulosten mukaan tilanne Suomessa vastaa koko boreaalisen metsävyöhykkeen kehitystä, vaikka metsiemme hiilinielu on hieman muuta Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa suurempi.
Remote Sensing of Environment -lehden julkaisemaan tutkimukseen osallistuivat Suomesta Ilmatieteen laitos, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot, Suomen ympäristökeskuksesta ja Luonnonvarakeskus.
2010-luvun talvet eivät enää lyhentyneet
Metsäekosysteemit sitovat hiilidioksidia ilmakehästä fotosynteesin avulla kevään ja kesän kasvukauden aikana.
Toisaalta metsät vapauttavat hiilidioksidia ilmakehään etenkin kasvillisuuden soluhengityksen sekä lahottajamikrobien toimesta. Tätä kutsutaan ekosysteemin respiraatioksi.
Respiraation suuruuteen pohjoisella havumetsävyöhykkeellä vaikuttavat syksyn, talven ja kevään sääolot, kuten lumen sulaminen ja maan routaantuminen.
Myös erityisesti kevään aikaistuminen tai myöhästyminen heijastuvat kasvillisuuden fotosynteesin käynnistymiseen.
”Tehty analyysi osoittaa, että 2010-luvulla talvet eivät enää lyhentyneet, kuten aiemmin tapahtui”, kertoo tutkimusprofessori Jouni Pulliainen Ilmatieteen laitoksesta.
”Tämän seurauksena pohjoisten havumetsien hiilinielun lievä kasvu pysähtyi.”
Tarkempien tulosten takana uusi menetelmä
Tutkimuksessa kehitetty uusi menetelmä yhdistää satelliittidataa lumipeitteen ja roudan kehityksestä jatkuviin havaintoihin, joita tehdään hiilidioksidivuota mittaavilla asemilla.
Tutkimuksessa hyödynnettiin hiilenkierron maa-asemamittauksia Suomesta, Ruotsista, Virosta, Venäjältä ja Kanadasta.
Lumipeite- ja routatieto perustuu satelliittien radiometrien päivittäisiin havaintoihin maapallon pinnan heijastamasta mikroaaltosäteilystä.
Uusi tekniikka hyödyntää myös optisen alueen satelliittihavaintoja kasvillisuuden määrästä.
Menetelmällä saadut tulokset tarjoavat kokonaan uuden lähestymistavan pohjoisten metsien ja ilmakehän välisen hiilidioksidivaihdon arviointiin.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
