Aarre arkistoista -juttu on julkaistu Kemia-lehdessä 1/2005.
Professori Jouko Tuomisto osasi epäillä Ukrainan vastavalitun presidentin Viktor Juštšenkon saaneen dioksiinimyrkytyksen heti nähtyään kuvan miehen vaurioituneista kasvoista. Myrkytykseen johtanut yhdiste tiedetään, mutta arvoitus on, miten ja miksi myrkkyä joutui Juštšenkon elimistöön. Mysteerin selviäminen toisi tärkeää tietoa myös dioksiinitutkimukselle.
Elina Härkönen
Kuka myrkytti Ukrainan entisen oppositiojohtajan Viktor Juštšenkon?
Dramaattisten vaiheiden jälkeen presidentiksi valitun Juštšenkon on epäilty saaneen myrkkyannoksen Ukrainan turvallisuuspalvelun illallisella 5. syyskuuta 2004.
Wieniläisen Rudolfinerhaus-yksityissairaalan johtaja Michael Zimpfer kertoi Helsingin Sanomien mukaan, että Juštšenkon veren ja kudosten dioksiiniarvot olivat tuhatkertaiset tavanomaisiin arvoihin verrattuna.
”Olen lehtitietojen varassa, koska virallista tietoa en ole asiasta saanut. Mutta jos tiedot pitävät paikkansa, Juštšenkosta löydetty myrkkymäärä on toiseksi suurin ihmisestä koskaan havaittu”, professori Jouko Tuomisto vertaa.
Juštšenkolta on kerrottu mitatun noin 100 000 nanogrammaa dioksiinia kilosta rasvaa, mikä Tuomiston laskujen mukaan vastaa yhteensä noin 20 mikrogramman dioksiiniannosta painokiloa kohti.
Käytännössä dioksiinia olisi tarvittu vain pieni murunen, jonka piilottaminen ruokaan tai juomaan olisi hyvin helppoa.
Toisaalta valittua myrkkyä on myös ihmetelty, sillä jos aikomuksena oli tappaa Juštšenko, tarkoitukseen olisi voitu valita varmuudella tappavaksi tiedetty annos sopivaa yhdistettä.
”On mahdotonta sanoa, millainen määrä dioksiinia tarvittaisiin, jotta ihminen kuolisi siihen”, Tuomisto huomauttaa.
”Eläinkokeiden avulla asiaa ei voi selvittää, koska jokainen laji reagoi eri tavalla. Esimerkiksi marsu kuolee jo yhdestä mikrogrammasta dioksiinia painokiloa kohti. Sen sijaan hamsteri sietää jopa tuhatkertaisia määriä.”
”Juštšenkon tapauksen perusteella voi sanoa, että ihminen on ainakin kestävämpi kuin marsu”, Tuomisto sanoo.
Seveso, Wien ja Juštšenko
Professori Tuomisto työskentelee dioksiinien terveysvaikutuksia tutkivassa työryhmässä Kansanterveyslaitoksessa.
Tuomisto johti Suomen Akatemian ja Tekesin rahoittamaa ympäristöterveyden riskinarvioinnin huippuyksikköä viime huhtikuuhun asti, jolloin hän siirtyi eläkkeelle.
Viime kesänä hänet palkittiin toksikologian maailmanjärjestön myöntämällä tutkijapalkinnolla.
Tuorein tunnustus tuli tammikuussa Juho Vainion säätiöltä, joka myönsi Tuomistolle 14 000 euron tunnustuspalkinnon tämän ansiokkaasta työstä ympäristöterveystutkimuksen kehittäjänä ja elinympäristön terveellisyyden edistäjänä.
Kymmeniä vuosia dioksiinien kertymistä ja vaikutuksia tutkinut Tuomisto toteaa, että dioksiinien riskinarviointi on vaikeaa.
Yleensä dioksiinia kertyy ihmisen elimistöön luonnosta, elintarvikkeista ja äidinmaidosta erittäin pieninä määrinä. Aine puolittuu elimistössä hyvin hitaasti. Sen vuoksi myrkkyä ehtii kertyä elämän aikana jonkin verran elimistöön.
Sen sijaan äkillistä suurille myrkkypitoisuuksille altistusmista tapahtuu harvoin. Niiden vaikutuksia voidaan tutkia ainoastaan onnettomuuksien jälkeen.
Juštšenkon tapaus on Tuomiston mukaan kolmas tilanne, josta tutkijat voivat saada lisätietoa dioksiinien vaikutuksista.
Vuonna 1976 Sevesossa pääsi ilmoille kloorifenolipilvi, joka sisälsi muun muassa myrkyllisintä dioksiinia, 2,3,7,8-tetraklorodibenzo-p-dioksiinia eli TCDD:tä. Suurimmat mitatut altistukset olivat 56 000 nanogrammaa kilossa rasvaa.
Vakavin tähän mennessä todettu yksittäinen dioksiinimyrkytys sattui muutama vuosi sitten Wienissä, jossa kaksi henkilöä altistui työpaikallaan suurelle määrälle TCDD:tä.
”Tuolloin suurin ihmisestä löydetty pitoisuus oli kolminkertainen Sevesoon verrattuna. Juštšenkon tapaus sijoittuu dioksiinimäärissä Seveson ja Wienin tapausten välimaastoon”, Tuomisto linjaa.
Kaikissa tapauksissa merkittävin näkyvä dioksiinimyrkytyksen oire on ollut kasvojen paha klooriakne. Wienissä todettiin lisäksi altistuneiden maksa-arvoissa jonkin verran muutoksia. Tämä vahvistaa Tuomiston mukaan päätelmää siitä, että myös Juštšenko sai suuren määrän TCDD:tä.
Dioksiinin uhreja myös Vietnamissa
Dioksiinien haitalliset vaikutukset tunnetaan myös Vietnamin sodasta. Yhdysvaltalaiset käyttivät tuolloin agent orange -nimellä tunnettua lehvästömyrkkyä paljastaakseen viidakossa piilottelevat Vietkongin sissit.
”Käytetty aine oli itse asiassa 2,4,5-T-nimistä herbisidiä. Se sisälsi tuohon aikaan runsaasti dioksiineja synteesiepäpuhtautena, mukaan lukien 2,3,7,8-TCDD:tä, mutta myös monia muita”, Tuomisto tarkentaa.
Hän kertoo, ettei vietnamilaisten saamista oireista ole kovinkaan tarkkoja tutkimustuloksia. Yhdysvallat tutki kuitenkin omia veteraanejaan, joilta on tutkittu muun muassa syöpää, sokeritautia, sydäntauteja sekä lasten epämuodostumia.
”Pahiten altistuivat lastaajat, jotka lastasivat herbisidejä lentokoneisiin. 2,4,5-T-altistukset olivat luultavasti hyvin suuria, mutta dioksiinialtistukset eivät läheskään sellaisia kuin näissä myöhemmissä myrkytystapauksissa.”
”Löydökset eivät ole tutkimuksen kannalta kovin merkittäviä. Kaikki kuvatut terveysvaikutukset ovat marginaalisia ja kiistanalaisia.”
Valmistaja voidaan jäljittää
Joka tapauksessa dioksiinien tiedetään vaikuttavan jo erittäin pieninä pitoisuuksina.
Koska niitä on normaaliväestöllä elimistössä vain nanogrammoja, niitä on vaikea löytää ja analysoida. Dioksiinien löytäminen vaatii erityisvälineitä. Lääkärien oli osattava etsiä juuri oikeaa yhdistettä analysoidessaan Juštšenkon oireita.
”Juštšenkon analyysissä on ilmeisesti käytetty ensin biologista Calux-määritystä, joka mittaa dioksiinien kokonaismäärää elimistössä.”
”Myöhemmin on nähtävästi tehty myös dioksiinin massaspektrometrianalyysi, koska on puhuttu dioksiinin sormenjäljestä”, Tuomisto selittää.
Kyseisellä menetelmällä voitaisiin periaatteessa kyetä jäljittämään Juštšenkon nauttiman myrkyn valmistaja.
”Eri dioksiineja on yhteensä 210, joista yleensä mitataan 17 toksista. Eri valmistajien tuotteissa on hieman eri määriä epäpuhtauksia. Tarkalla analyysillä voidaan siten jäljittää tuotteen valmistaja”, Tuomisto selvittää.
Murhayrityksen todistaminen voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi. Helsingin Sanomissa todettiin 13. joulukuuta Ukrainan valtionsyyttäjän viraston edustajan kertoneen nimettömänä, että syyttäjä on avannut jutun tutkimukset uudelleen.
Dioksiinille on reseptori
Tuomisto kertoo, että nykyisin tiedetään jo periaatteessa molekyylibiologinen mekanismi, jolla dioksiini vaikuttaa.
”Dioksiinit muistuttavat useita steroidihormoneja, kuten esimerkiksi estrogeenia. Niille on olemassa elimistössä oma valkuaisreseptori. Sen vuoksi dioksiinit vaikuttavat erittäin herkästi”, Tuomisto esittelee.
”On mahdollista, että reseptorin olemassaolo liittyy vierasaineenvaihduntaan. Elimistöllämme on tarve esimerkiksi metaboloida useita PAH-yhdisteitä. Kyseinen reseptori näyttäisi kiihdyttävän yhdisteiden pilkkomista.”
Dioksiini on rasvaliukoinen ja kertyy yleensä elimistössä lähinnä rasvasoluihin.
Myrkyt myös poistuvat elimistöstä erittäin hitaasti. Juštšenkon dioksiiniarvot pysynevät siis korkealla vielä pitkään.
Tuomisto pitää kuitenkin periaatteessa mahdollisena, että sopivalla hoidolla dioksiinin puoliintumisaika saataisiin lyhenemään merkittävästi.
”Wienin tapauksessa kokeiltiin erästä olestra-rasvaa, diettirasvaa, joka on täysin imeytymätön. Se näyttäisi vievän myrkkyä hieman mukanaan.”
”Jos suuren dioksiiniannoksen jälkeen potilaalle annettaisiin tätä rasvaa, puoliintumisaika saattaisi olla vain yksi vuosi”, Tuomisto herättelee toivoa.
Illallisteoriasta kiistellään – alkoivatko oireet liian nopeasti?
Viktor Juštšenkon tiedetään valittaneen kovaa päänsärkyä ja vatsakipuja jo 3–12 tuntia sen jälkeen, kun hän oli nauttinut Ukrainan turvallisuuspalvelun isännöimän illallisen 5. syyskuuta.
Rudolfinerhaus-sairaalan johtaja Michael Zimpfer kertoi tiedotusvälineille, että Juštšenko kärsi viisi päivää pahoista vatsakivuista eikä pystynyt lopulta kävelemään.
Kun Juštšenko matkusti Wieniin sairaalahoitoon 10. syyskuuta, havaittiin, että potilaan maksa, haima ja suolisto olivat turvonneet.
Potilaan kasvoihin ja vartaloon ilmestyi outoja iho-oireita, ja hänellä oli pahoja selkäkipuja.
Myrkkyillallisteorian epäilijöiden mukaan myrkytysoireet eivät ilmaannu muutamassa tunnissa. Myrkytyksen täytyisi olla tapahtunut jo monta päivää aikaisemmin.
Teksasin yliopiston tohtori Arnold Schechter totesi Helsingin Sanomissa 21. joulukuuta olevan ”mahdollista mutta erittäin epätodennäköistä”, että Juštšenkolle annettiin dioksiinia 5. syyskuuta.
Joidenkin myrkytysasiantuntijoiden mukaan dioksiinin joutuminen elimistöön aiheuttaa yleensä oireita vasta 3–14 päivää myöhemmin.
Tuomisto ei tyrmää
Professori Jouko Tuomisto huomauttaa, että dioksiinia saaneet koe-eläimet eivät osaa raportoida mahdollisia pää- tai vatsakipujaan, vaikka ne alkaisivat jo pian myrkytyksen jälkeen.
”On vain muutamia kokemuksia tällaisista akuuteista jättiannoksista ihmisillä. Todennäköisesti dioksiinimyrkytys aiheuttaa joitakin oireita nopeastikin.”
”Eläimillä myrkytys näkyy ainakin ruokahalussa jo muutamien tuntien kuluessa”, hän vertaa.
Turvallisuuspalvelun apulaisjohtaja Volodymyr Sastjuk on torjunut julkisuudessa kiivaasti syytökset, joiden mukaan dioksiini olisi tarjoiltu hänen isännöimillään illallisilla, ja vakuuttanut olevansa valmis yhteistyöhön todellisen syyn löytämiseksi.
Kala tärkein lähde Suomessa
Myös suomalaisiin kertyy dioksiinia koko elämän ajan, professori Jouko Tuomiston mukaan kuitenkin hyvin pieniä määriä.
”Esimerkiksi äidinmaidossa on Suomessa noin 10 nanogrammaa dioksiinia per rasvakilo, kun Keski-Euroopassa luku on kaksinkertainen.”
”Kaksikymppisellä väestöllä dioksiinipitoisuudet ovat 5–20 nanogrammaa rasvakiloa kohti. Kuusikymppisillä keskiarvo on noussut jo 60 nanogrammaan”, Tuomisto toteaa.
Dioksiinipitoisuudet ovat laskeneet viidessätoista vuodessa merkittävästi.
Kehityksen taustalla ovat muun muassa jätteenpolttolaitosten savukaasujen tiukentuneet puhdistusvaatimukset Euroopassa ja kloorin käytön lopettaminen sellunvalkaisussa.
Suomessa kaksi kolmasosaa dioksiinista kertyy ihmiseen kalasta. Tuomisto muistuttaa kuitenkin, että kala sisältää paljon elimistölle tärkeitä omega-3-rasvahappoja.
”Riskinarvioinnissa on otettava huomioon monta asiaa. Ei voi sanoa, että kalan syöminen olisi ollenkaan huono valinta”, hän huomauttaa.
Dioksiinien vaikutusta ihmiseen on tutkittu useilla tavoilla, esimerkiksi työtoksikologisella tutkimuksella ja väestötutkimuksilla.
”Yhdysvalloissa on tutkittu kemianteollisuuden työntekijöitä ja verrattu dioksiiniarvoja pehmytkudossarkooman esiintymiseen. Näyttäisi siltä, että hyvin pienet dioksiinimäärät eivät aiheuta syöpää.”
”Vähäinen syöpäriski on ehkä olemassa, kun dioksiiniarvot nousevat satakertaisiksi tavanomaisiin verrattuna.”
Raskaus kriittistä aikaa
Tuomiston mukaan on tärkeää estää raskaudenaikainen altistuminen suurille dioksiinimäärille.
Eläinkokeissa dioksiinin on havaittu aiheuttavan kaikkien tutkittujen eläinlajien sikiöissä hyvin samankaltaisia kehityshäiriöitä.
”Koska dioksiinia kertyy elimistöön vuosi vuodelta, tässä on yksi hyvä syy lisää hankkia lapset mieluummin nuorella kuin vanhalla iällä”, Tuomisto sanoo.
Rotan sikiöllä alkaa näkyä merkkejä kehityshäiriöstä jo silloin, kun emo saa 0,1 mikrogrammaa dioksiinia painokiloa kohti.
”Kun dioksiinia annetaan 1 mikrogramma, sikiöltä jää kehittymättä kolmas poskihammas.”
Hampaat eivät ole ainoa kohta, johon dioksiini vaikuttaa sikiössä.
”Myös urosrotan sukupuolielinten kehittymisessä on osoitettu dioksiinipohjaisia muutoksia.”
