Suomen eteläisin asuttu saari Utö sijaitsee noin 90 kilometriä Turusta lounaaseen. Kuva: Tuomas Romu/Wikimedia Commons.

Itämeren rannikkoalueet voivat olla ilmakehän hiilidioksidin lähde

Utön tutkimusasemalla viiden vuoden ajan kerätyt havainnot osoittavat, että meri saaren ympärillä on hiilidioksidin lähde.

Ilmatieteen laitoksen tutkimustulokset auttavat arvioimaan Itämeren hiilitasetta ja päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden vaikutuksia.

Biogeosciences-lehden julkaisemassa tutkimuksessa selvitettiin, toimiiko Utön saarta ympäröivä meri hiilidioksidin nieluna vai lähteenä.

Tutkimus perustuu vuosina 2017–2021 tehtyihin havaintoihin.

Tutkijat määrittivät myös meren ja ilmakehän välisen hiilidioksidinvaihdon vuositaseet ja kausivaihtelut sekä tarkastelivat niihin vaikuttavia tekijöitä.

Hiilidioksidia ilmakehään 27 grammaa neliömetriltä

Leväkukinnat kuluttavat meriveden epäorgaanista hiiltä ja tekevät merestä kevään ja kesän ajaksi hiilidioksidin nielun.

Kun fotosynteesi syksyllä hiipuu, orgaaninen aines hajoaa ja vesipatsas sekoittuu, meri alkaa päästää hiilidioksidia ilmakehään.

”Kun hiilidioksidivuot summattiin yhteen koko vuodelle, havaittiin että Utössä meri luovuttaa ilmakehään keskimäärin noin 27 grammaa hiiltä neliömetriä kohden vuodessa”, kertoo väitöskirjatutkija Martti Honkonen.

Meren ekosysteemiin ajautuu hiiltä muualta

Maaekosysteemeissä hiilensidonta vaihtelee kasvillisuuden ja sen iän sekä sääolosuhteiden mukaan.

”Etelä-Suomessa metsän nielu voi olla esimerkiksi 200 grammaa hiiltä neliömetriä kohden vuodessa.”

Utön tulokset viittaavat siihen, että tutkittuun Saaristomeren ekosysteemiin ajautuu hiiltä muualta, kuten maalta.

Vuosittaisessa hiilitaseessa havaittiin jopa kaksinkertaista vaihtelua, mikä johtuu muun muassa kevään ja kesän leväkukintojen voimakkuuden ja keston vaihtelusta.

Jatkuvatoimiset mittaukset saarella tuovat kaivattua lisätietoa

Itämeren johtavalla ilmakehän- ja merentutkimusasemalla Utössä on mitattu meren ja ilmakehän välistä hiilenvaihtoa ja siihen vaikuttavia fysikaalisia ja biologisia tekijöitä jatkuvatoimisesti vuodesta 2017.

Tuore tutkimus toteutettiin korkean ajallisen tarkkuuden läpivirtauslaitteistoilla ja ilmakehässä tehdyin vuomittauksin. Tutkimukseen osallistui myös Suomen ympäristökeskus.

Yhdessä Silja Serenadella tehtävien hiilenkiertomittausten kanssa Utön tutkimusaseman mittaukset laajentavat maa-, järvi- ja suoekosysteemeihin keskittyvät havainnot kattamaan myös merialueet.


 

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia