Tutkimuksessa selvitettiin, voiko peltoekosysteemin kasvidiversiteettiä lisäämällä vaikuttaa maaperän mikrobiyhteisöiden rakenteeseen ja toimintaan niin, että maaperän hyvinvointi ja hiilensidonta paranevat.

Kokeessa seurattiin erityisesti sitä, kuinka juuristomikrobien kasvu, monimuotoisuus ja yhteisörakenne reagoivat kasvilajeihin.

­”Tuloksemme viittaavat siihen, että kasvien monimuotoisuuden edistäminen maataloudessa voisi olla tehokas strategia hiilen varastointiin”, kertoo tutkimusta johtanut professori Anna-Liisa Laine.

Mikrobien nopea reagointi yllätti tutkijat

Maatalouden pinta-alan laajentuminen on johtanut maaperän hiilen vähenemiseen. Ongelman ratkaiseminen on keskeistä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

”Käytännössä jopa pieni parannus pellon hiilensidontakyvyssä voi olla merkittävä, sillä globaalisti suuri osa maapinta-alasta on valjastettu ruuantuotannon käyttöön”, Laine sanoo.

Tutkimus toteutettiin Viikin kampuksen tutkimuspelloilla tehdyssä poikkeuksellisen laajassa biodiversiteettikokeessa, jossa koeviljana oli ohra.

Tutkijat selvittivät myös, kuinka ohran seuralaislajit puna-apila, sinimailanen ja sikuri vaikuttavat ohran satoisuuteen.

Ohraa kasvatettiin joko yksin tai yhden, kahden, neljä tai kahdeksan seuralaislajin kanssa koeruuduissa.

Tutkijat yllättyivät siitä, kuinka nopeasti maaperän mikrobit reagoivat positiivisesti kasvien monimuotoisuuteen, vaikka ohra oli koeruuduissa valtalaji.

Jo muutama laji on eduksi

Apiloiden käytöllä viljojen aluskasvina on jo pitkät perinteet. Tuore koe tuo kuitenkin aivan uutta tietoa siitä, kuinka maaperäprosessit reagoivat, kun aluskasveja lisätään jopa kahdeksaan lajiin.

Käytännössä kahdeksan lajin lisääminen peltoekosysteemiin voi olla haastavaa, mutta jo neljän lajin lisäys tuotti toivottuja vasteita.

Laine muistuttaa, että aluskasvit kilpailevat tilasta, valosta ja ravinteista viljelykasvien kanssa. Niiden tiheydet täytyy pitää riittävän alhaisina, ettei  kilpailutilanne heijastu kasvuun ja satoon.