Lääkkeen teho voi olla pienestä kiinni. Kansainvälisessä tutkimuksessa keksittiin uusi keino parhaan vaihtoehdon löytämiseen. Kuva: Pixabay.

Kohti ketterämpää lääkekehitystä – linkkerimolekyylin kiinnityskohdan optimointi voi ratkaista yhdisteen tehon

Linkkerin kiinnittymiskohdan optimointi voi tuoreen tutkimuksen mukaan nopeuttaa lääkesuunnittelua ja ratkaista yhdisteen tehon.

Havainto tehtiin kansainvälisessä tutkimushankkeessa, johon osallistui muun muassa professori Antti Poson ryhmä Itä-Suomen yliopistosta.

Tulokset on julkaistu Communications Chemistry -lehdessä.

Fragmentteihin perustuvassa lääkesuunnittelussa rakennetaan lääkeaineiksi tarkoitettuja molekyyleja liittämällä yhteen pienempiä, rakenteeltaan yksinkertaisempia molekyyleja.

Näin saadaan aikaan tehokkaampia yhdisteitä, jotka voivat fragmenttiensa ansiosta sitoutua useampaan paikkaan lääkkeen vaikutuskohteessa.

Tehon osoittaminen ja parhaan molekyylin löytäminen vaatii kuitenkin pitkällistä ja kallista tutkimusta.

Samanlaisten yhdisteiden teho vaihteli valtavasti

Nyt julkaistussa tutkimuksessa kehitettiin fragmenttipohjaista lääkettä keuhkosyöpään.

Tutkijat huomasivat, että lääkkeen teho riippui siitä, mistä kohdista molekyylifragmentit linkittyivät toisiinsa. Tämä selitti, miksi samoista fragmenteista muodostetuista yhdisteistä yksi oli erittäin tehokas ja toinen lähes tehoton.

Molekyylifragmentit liitetään usein toisiinsa tarkoitukseen soveltuvilla linkkerimolekyyleilla. Aiemmin on kiinnitetty huomiota linkkerien kokoon ja rakenteeseen, mutta ei juurikaan niiden kiinnittymiskohtiin fragmenteissa.

Ihanteelliset kiinnittymiskohdat hyvä etsiä heti

Tutkimuksessa kehitetyt lääkkeet olivat epidermaalisen kasvutekijän reseptorin eli egfr:n estäjiä.

Tutkijat suunnittelivat estäjiä, joiden eri fragmentit sitoutuisivat samanaikaisesti eri kohtiin reseptoria ja torppaisivat näin tehokkaammin sen toiminnan.

Kun egfr-estäjien tehoa testattiin, niistä paljastui jopa miljoonakertaisia eroja.

Röntgenkristallografian ja tietokonesimulaatioiden avulla selvisi, että estäjän kyky sitoutua egfr:ään riippui siitä, mihin kohtaan linkkeri oli kiinnittynyt.

Tutkijat suosittelevatkin määrittelemään ihanteelliset kiinnittymiskohdat heti lääkesuunnittelun alkuvaiheessa, mikä nopeuttaa tehokkaimman molekyylirakenteen löytämistä.


 

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla kylpylävuorokauden arvontaan!

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia