TERVE! Hyvän terveyden toivottaminen on tapa, jolla on pitkä historia, mutta sen toivominen ja terveenä pysyminen ei ehkä koskaan ole ollut tärkeämpää kuin nyt koronakriisin aikana.
Kriisi on myös nostanut terveysalan toimijoiden yhteistyön tarpeen aivan uudelle tasolle.
Samalla käsitteistä mRNA, pintaproteiini ja virusvektori – joihin itse aikoinaan tutustuin professori Carl G. Gahmbergin luennoilla Helsingin yliopistossa – on tullut jokapäiväistä sanastoa.
Maaliskuussa 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki. Terveydenhuollon kantokyky oli vaarassa, ja oli ryhdyttävä toimiin koronataudin leviämisen rajoittamiseksi.
Sars-CoV-2-viruksen perimä oli kuitenkin selvitetty jo tammikuussa, ja ensimmäiset kliiniset kokeet rokotekandidaateilla käynnistyivät kevään 2020 aikana.
Maaliskuun 2021 alussa Euroopan lääkeviraston EMA:n myyntilupa on jo kolmella rokotteella, ja useita muita on arvioitavana. Ensimmäisen rokoteannoksen on saanut lähes 400 000 suomalaista.
Nopeus, jolla rokotteet on kehitetty ja saatu käyttöön, on ollut ennennäkemätöntä. Mitkä ovat tekijät, jotka ovat mahdollistaneet näin ripeän etenemisen?
ROKOTTEIDEN TYYPILLINEN tutkimus- ja tuotekehitysvaihe on yli 10 vuotta, mutta poikkeustapauksissa rokotteita on kehitetty nopeammin.
Esimerkiksi lääkeyhtiö Janssenin adenovirusteknologiaan pohjautuva ebolarokote, joka hyväksyttiin käyttöön vuonna 2020, syntyi viidessä vuodessa.
Koronarokotteiden kehitysaikaa on pystytty lyhentämään tekemällä rinnakkain vaiheita, jotka aiemmin toteutettiin peräkkäin. Rokotteen turvallisuutta ja tehokkuutta ei tietenkään ole vaarannettu. Kemistien ammattitaitoa on tässä tarvittu!
Avainasemassa on ollut uusien rokoteteknologioiden käyttöönotto. Ensimmäiset myyntiluvan saaneet koronarokotteet pohjautuvat mRNA- ja adenovirusteknologioihin.
Näiden etuna on se, että kehitettyyn ja toimivaksi todettuun teknologia-alustaan vain lisättiin geneettiset ohjeet elimistön omille soluille koronaviruksen pintaproteiinin tuottamiseen.
Sars-CoV-2-viruksen selättämiseen hyödynnettiin myös oppeja aiemmasta, vuoden 2003 sars-CoV-1-epidemiasta.
Silloin tutkittiin niin taudin etenemistä kuin viruksen rakennetta ja toimintamekanismia. Nyt osattiin siis heti käydä tietyn piikkiproteiinin kimppuun, kun rokotekehitys polkaistiin käyntiin.
Tiede, tutkimus, yhteistyö ja innovaatiot ovat jälleen osoittaneet voimansa. Uudet teknologiat on otettu käyttöön ripeästi mutta turvallisuudesta tinkimättä.
KORONAKRIISIN JÄLKEISESSÄ Suomessa on otettava rohkeasti askelia uusiin suuntiin. Terveysala on yksi nopeimmin kasvavista toimialoista globaalisti, ja meillä on paljon kansainvälisen tason osaamista.
Meillä on edellytyksiä onnistumisiin, mutta terveysalan innovaatioiden menestystarinoita voisi olla enemmänkin. Mitä siis pitäisi seuraavaksi tehdä?
Vahva terveysalan innovaatioekosysteemi on riippuvainen yliopistojen, terveydenhuollon ja yritysten tiiviistä ja toimivasta yhteistyöstä.
Yhteistyön mahdollistamiseksi terveysalan osaamiskeskuksille, kuten kansalliselle syöpäkeskukselle, neurokeskukselle ja lääkekehityskeskukselle, on turvattava pitkäjänteinen perusrahoitus, jotta niiden potentiaali saadaan täysin hyödynnettyä.
OSAAMISPOHJAA JA kansainvälisiä verkostoja tulee vahvistaa, jotta laajoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin voidaan varautua.
Sote-tietoaltaat ja niiden toisiokäyttö terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa on keskeinen osa Suomen kilpailukykyä.
On tärkeää jatkaa panostuksia mahdollistavaan lainsäädäntöön ja toteuttaa pikaisesti tarvittavat lainsäädännölliset uudistukset, jotta kilpailukykyämme ei hukata. Sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomaisen Findatan resurssit pitää turvata.
Toivon, että muutaman vuoden kuluttua voimme sanoa koronapandemian olleen käännekohta, jonka jälkeen terveysalan innovaatioympäristöä on kehitetty yhä enemmän yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa.
Pekka Ihalmo
Kirjoittaja on filosofian tohtori (biokemia), joka toimii lääkeyritys Janssen Finlandin yhteiskuntasuhdejohtajana. Janssen Finland on osa Johnson & Johnsonia.
Kuva: Anne Partanen
