HULLUJA TIEDEHENKILÖITÄ, ihmeellisiä laboratorioita, eksoottisen värisiä keitoksia ja koeputkia siellä sun täällä.
Elokuvissa ja sarjakuvissa kemia esitellään usein tällaisena. Se on kuitenkin kaikkea muuta kuin pähkähulluja keksintöjä. Kemia on osa elämää ja elämä on osa kemiaa.
Jos minulta kysytään, mikä sai minut hurahtamaan kemian maailmaan, vastaus on yksiselitteinen.
Minua on aina kiehtonut se, että juuri kemia on työkalu ja avain maapallomme ymmärtämiseen. Haluan oppia hyödyntämään kemiaa elämässäni, koska se mahdollistaa kehityksen.
Löydämme aineiden ja sidosten luomisen kautta mahdollisuuksia siirtyä ympäristöä säästäviin, tehokkaampiin materiaaleihin. Niiden kehittämiseen vaaditaan kemian osaamista.
TOISAALTA KEMIA ei ole tärkeää vain tutkijoille ja insinööreille. Jos tajuamme kemian lainalaisuuksia, pystymme hyödyntämään sitä omassa arkielämässämme.
Mikään ei nimittäin ole sattumaa. Vesi ei sattumalta ole erinomainen liuotin, vaan syy löytyy suoraan molekyylien välisistä sidoksista. Tällainen tieto ei kuulu vain pitkään opiskeleville, vaan sen pitää olla kaikkien saatavilla.
Toivoisin kovasti, että kemiaa tuotaisiin jo peruskoulusta lähtien koululaisten arkeen tosielämän kautta, ei pelkästään oppikirjan esimerkeistä.
Jos rohkeasti näytetään käytännössä, miksi suolojen vesiliuos johtaa sähköä, se auttaa oppijaa ymmärtämään ja näkemään sekä kemian loogisuuden että tieteenalan arvon ja tärkeyden.
KEMIANTEOLLISUUS JA TEKNOLOGIATEOLLISUUS tarvitsevat lisää osaajia. Se kertoo siitä, että suomalaisten keksinnöt kemian saralla ovat onnistuneita ja että maailma tarvitsee niitä tulevaisuuden luomisessa.
Esimerkiksi lääkkeet ovat kemiaa – ja kuka tahansa meistä voi päästä kehittämään lääkkeitä ja pelastamaan ihmishenkiä.
Ratkaisut löytyvät kemiasta. Tarvitaan vain toteuttajia, jotka soveltavat kemian oppeja. Tiedän, että se on mahdollista, kunhan on halu oppia. Halu taas kulkee käsi kädessä motivaation kanssa.
Sen takia peruskoulu, lukio ja Kemiamediakin haluavat pitää kemian teemoja esillä. Näin voimme saada kipinän syttymään, kuten minun kemian opettajani sai omalla kohdallani 7. luokalla.
KANNUSTUS JA ROHKAISU ovat myös avainasemassa.
Jos nuori ymmärtää, miksi auton pakoputkesta tulee hiilimonoksidia, kun puuta polttaessa taas syntyy hiilidioksidia, hän tuntee jo monia kemian lainalaisuuksia. Nuorta kannattaa kehua, että sinähän osaat soveltaa oppimaasi.
Tavoitteita ei silti pidä asettaa liian korkealle. Ei meistä kaikista tule kemian maistereita. Voimme kuitenkin jokainen hyödyntää kemian oppeja elämässämme, kun vaikkapa valitsemme rakennus- ja polttoaineita.
Samuel Pulkkinen
Kirjoittaja on 17-vuotias lukio-opiskelija Orivedeltä ja vannoutunut kemiaintoilija.
