Syöpäsoluja tunnistavien molekyylien ja lääkeainemolekyylien välinen suhde on kriittinen tekijä lääkekantajien kehittämisessä.
Asian osoittivat Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen tutkijat atomitason simulointien avulla.
Kun tunnistinmolekyylien ja lääkemolekyylien suhde optimoidaan, klusterien tarttumistodennäköisyys syöpäsoluihin voidaan maksimoida.
Jyväskyläläiset käyttivät tutkimuksessaan kantajina kultananoklustereita, jotka voivat kuljettaa lääkeaineita tarkasti pelkästään syöpäsoluihin vahingoittamatta terveitä kudoksia.
ACS Nanoscience Au -julkaisussa ilmestyneen työn tulokset laajentavat yliopiston nanotiedekeskuksessa jo pitkään tehdyn kultatutkimuksen nanolääketieteen alueelle.
Simuloinnista laboratorioon
Kultananoklustereita on tutkittu syöpälääkemolekyylien mahdollisina kantaja-aineina vuosia, sillä klusterin pintaa suojaava molekyylikerros voidaan muokata bioyhteensopivaksi ja siihen voidaan kiinnittää sekä syöpäsoluja tunnistavia molekyyleja että lääkeainemolekyyleja.
(Kuva Jyväskylän yliopisto/Francisca Matus) Kultananoklusterin pinnalle liitetyt molekyylit tunnistavat mahasyövän soluja. Klusteri kantaa myös lääkeainemolekyyleja, jotka löytävät kohteensa tunnistajamolekyylien avulla.
”Laskennallisen tutkimuksemme avulla saimme arvokasta tietoa, joka auttaa tehostamaan tutkimuksemme laboratoriovaihetta”, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Francisca Matus.
Matus työskentelee tutkijatohtorina professori Hannu Häkkisen ryhmässä.
Hankkeen laboratoriovaiheessa tutkijat testaavat kultaklusterien toimivuutta koeputkissa.
Laskennallisen tutkimuksen simulaatioissa hyödynnettiin sekä Jyväskylän yliopiston FCCI-verkoston laskentaklusteria että CSC-laskentakeskuksen supertietokoneita.
Kuvituskuva Adobe Stock
