Tiedätkö, patentoivatko kilpailijasi, ja jos, niin mitä? Ja onko sillä niin väliäkään?
Eikö riitä, että suojaa omat keksinnöt tai koettaa pitää avainkeksintönsä liikesalaisuuksina, jos se on valittu strategia?
Riippuu siitä, miltä kannalta asiaa tarkastellaan. Joka tapauksessa on hyvä muistaa patenttioikeuden ydinsisältö ja lähestyä asiaa siltä kannalta.
Patentti on kielto-oikeus
Tuo ydinsisältö ja patentoinnin päätarkoitus on, että patentti antaa haltijalleen oikeuden kieltää muilta patentoidun ratkaisun ammattimainen hyödyntäminen. Patentilla saatavan ”yksinoikeuden” sisältö on siis olemukseltaan kielto-oikeus, ei muuta.
Patenttiasiamiehenä törmään toistuvasti siihen virheelliseen käsitykseen, että patentti antaisi patentin haltijalle itselleen oikeuden vapaasti hyödyntää patentoimaansa ratkaisua. Eli jos yrityksen tuotteessa käytetty tekninen ratkaisu on yrityksen itsensä patentoima, olisi oma toimintavapaus turvattu. Näin ei ole.
Jokainen teknologisia ratkaisuja hyödyntävä yritys on mahdollinen patentin loukkaaja
Kun patentti siis tarkoittaa varsinaisesti vain kielto-oikeutta, ei omalle tekniselle ratkaisulle saatu patentti lähtökohtaisesti liity millään tavalla omaan toimintavapauteen eli kysymykseen siitä, saako kyseistä ratkaisua käyttää vapaasti loukkaamatta muiden patentteja.
Riippumatta siitä, patentoiko yritys itse vai ei, eli hyödyntääkö se aktiivisesti patenttijärjestelmää yhtenä kilpailukykytekijänä liiketoiminnassaan vai ei, on yritys joka tapauksessa väistämättä mukana patenttipelissä vähintään passiivisena toimijana: mahdollisena muiden toimijoiden kielto-oikeuksien käytön kohteena.
Periaatteessa jokainen teknologisia ratkaisuja liiketoiminnassaan hyödyntävä yritys on mahdollinen yhden tai useamman patentin loukkaaja. Tässä ei ole mitään merkitystä sillä, mikä on yrityksen oma suhtautumistapa patentointiin tai strategia patenttijärjestelmän hyödyntämisen kannalta.
Kukaan ei seuraa toimintavapautta puolestasi
Patentinloukkaustilanteessa on aina kysymys rahasta. Patentinhaltija haluaa tavalla tai toisella maksun patentoimansa ratkaisun käytöstä. Toisaalta patentinhaltija voi kieltää tuon ratkaisun käytön loukkaajalta, jolloin kustannuksia tulee vaihtoehtoisen ratkaisun etsimisestä ja käyttöönotosta. Kummassakin tapauksessa on käsillä tilanne, johon harva yritys halunnee joutua valmistautumatta ja yllättäen.
Kun näin on, korostuu muiden toimijoiden patentointiin kohdistuvan seurannan ja tiedonhankinnan merkitys. Aivan kuten patentinhaltijankin täytyy itse valvoa ns. yksinoikeuttaan ja tarvittaessa käyttää kielto-oikeuttaan, ei myöskään toimintavapautta seuraa ja arvioi kukaan viran puolesta. Tämän vuoksi näen järkevänä ja riskienhallinnan kannalta jopa välttämättömänä seurata kilpailijoiden patentointia ja patentointia toimialalla ylipäänsä.
Jos aikaa ja osaamista on, voi seurantaa tehdä itse ilmaisia patenttitietokantoja hyödyntäen. Toisaalta patenttiasiamiestoimistot tarjoavat ammattimaisia ja tehokkaita seuranta- ja valvontapalveluita, jotka voidaan räätälöidä kunkin asiakkaan tarpeen ja tilanteen mukaan. Kilpailijaseurantaa voi tilata jopa patenttiviranomaisilta kuten Suomessa PRH:lta.
Toimintavapaus uhattuna – mitä tehdä?
Pelkkä seuranta ja tiedon hankkiminen ei riitä. On tehtävä tarvittavat johtopäätökset ja toimenpiteet, jos esille tulee patenttihakemuksia tai patentteja, jotka mahdollisesti uhkaavat omaa toimintavapautta.
Suomessa ja Euroopassa yleisemminkin yksi keskeinen toimenpidevaihtoehto on väitteen tekeminen myönnettyä patenttia vastaan. Väitteen voi tehdä sillä perusteella, että patentti ei ole uusi tai keksinnöllinen ja/tai että se ei täytä patentille asetettuja muodollisia edellytyksiä. Keskeisin tällainen muotovirhe on, että hakemukseen on sen käsittelyn aikana lisätty uutta asiasisältöä.
Väite on tehtävä väiteajan kuluessa, eli suomalaisen ja eurooppapatentin tapauksessa 9 kuukauden kuluessa patentin myöntämisestä. Tämä korostaa osaltaan jatkuvan kilpailijaseurannan tärkeyttä, jotta mahdollisesti haitalliseen patenttiin ehditään reagoida ajoissa.
Väiteajan jälkeen patentti joudutaan haastamaan mitätöintikanteella tuomioistuimessa. Erityisesti eurooppapatentin kohdalla tämä on huomattavasti väitettä raskaampi menettely, koska mitätöintikanne on nostettava erikseen kaikissa niissä maissa, joissa voimaansaatettu eurooppapatentti halutaan kumottavaksi.
Itse näen myös kolmannen osapuolen muistutuksen rajoitteistaan huolimatta käyttökelpoisena toimenpiteenä erityisesti, jos käsillä on hyvä uutuudenestejulkaisu. Muistutus on käytössä niin suomalaista hakemusta kuin eurooppapatenttihakemustakin vastaan ja myös esimerkiksi Venäjän ja Euraasian sekä USA:nkin patenttivirastoissa.
Esimerkiksi eräässä äskettäisessä tapauksessa teimme asiakkaan kanssa jo pidempään seuraamaamme eurooppapatenttihakemusta vastaan anonyymisti muistutuksen siinä vaiheessa, kun Euroopan patenttivirasto oli jo antanut hakemusta koskevan hyväksymisilmoituksen. Tuo ilmoitus tarkoittaa, että virasto on päätynyt tutkimuksessaan siihen, että hakemus täyttää hyväksymiselle asetetut edellytykset ja patentti voidaan myöntää. Asiaa käsittelevän tutkijan kannalta tapaus alkaa siis olla valmiiksi taputeltu.
Jättämämme muistutuksen ja sen yhteydessä toimittamamme kaksi aiemmin tutkijalta huomaamatta jäänyttä uutuudenestejulkaisua toimivat kuitenkin tuossa tilanteessa tehokkaasti. Tutkijalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vetää hyväksymisilmoituksensa pois ja avata hakemuksen käsittely uudestaan.
Asiamiehenä lämmitti mieltä seuraava välipäätös, jossa uutuuden kiistämisen perusteluiden osalta Euroopan patenttiviraston tutkija viittasi suoraan muistutukseemme ja kehotti hakijaa lukemaan perustelut siitä.
Haastamisen sijasta sopeutuminen?
Esille tulleen haitalliselta vaikuttavan patenttihakemuksen tai jo myönnetyn patentin haastamisen sijasta on tietenkin mahdollista lähestyä oman toimintavapauden turvaamista myös siitä näkökulmasta, että pyritään löytämään vaihtoehtoinen tekninen ratkaisu, joka on kyseisen hakemuksen tai patentin suojapiirin ulkopuolella. On myös mahdollista valmistautua hankkimaan patentoidun ratkaisun käyttöoikeus eli lisenssi neuvotteluteitse.
Ja totta kai on aina mahdollista ja täysin sallittua myös edetä sivulleen vilkuilematta ja kilpailijoiden patentointia seuraamatta ja ottaa vastaan, mitä tuleman pitää. Sisältäähän liiketoiminta aina monenlaisia riskejä joka tapauksessa. Mutta patenttiasiamiehenä en uskalla tätä lähestymistapaa kuitenkaan asiakkailleni suositella.
Jukka Korhonen
Papula-Nevinpat Oy:n tiiminvetäjä, mekaniikka ja fysiikka, eurooppapatenttiasiamies
