Kun selkä osuu seinään, ihminen voi yltää ihmeisiin

ILMASTOPANEELI IPCC:n tuoreen raportin viesti on selvä. Ilmasto lämpenee pelättyäkin nopeammin. Jäätiköt hupenevat, tulvat vyöryvät asutusalueille, rutikuiva maa palaa. Syynä on ihmisen toiminta.

Pelastavilla toimilla on sananmukaisesti tulipalokiire. Hiilidioksidipäästöt on puolitettava tällä vuosikymmenellä ja globaali hiilineutraalius saavutettava kolmessa vuosikymmenessä, jotta olisi edes jotenkuten mahdollista pysäyttää lämpötilan nousu 1,5 asteeseen.

Aikaa on hukattu jahkailuun.

Ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius ennusti 125 vuotta sitten, että hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä muuttaa maapallon kasvihuoneeksi. Hypoteesin paikkansapitävyys on tiedetty – mutta ei tunnustettu – 1950-luvulta asti. IPCC:n varoitukset ovat vuodesta 1990 jyrkentyneet raportti raportilta.

Ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat vähitellen hupenemassa, mutta eivät vielä sukupuutossa. Viimeiset absurdit viivytysväittelyt käydään ihmisen osuudesta asiaan.

MERKILLISEN KOVAPÄINEN on ihmislaji, etenkin jos panoksena on oletettu oma etu.

Naurun tasavalta on pienoiskuva lyhytnäköisyydestämme. Kun saaren fosfaattiesiintymä alkoi tuottaa itsenäistyneelle kääpiövaltiolle kasapäin rahaa – jauhettuaan sitä aiemmin kolonialistisille valloittajille –, kansa lopetti viljelyn ja työnteon, ajeli luksusautoilla ympäri ainoaa asvalttitietä ja ahmi itsensä tuontiruuasta kipeäksi.

Kun saari oli louhittu ontoksi, valtio ajautui vararikkoon.

Päätettiin ryhtyä veroparatiisiksi, mutta hanke kaatui kansainväliseen paheksuntaan.

Kansa napisi, kun yltäkylläisyyttä seurasi niukkuus. Mikä neuvoksi?

Katse kääntyi eiliseen. Keksittiin, että kaivosalueen jäännöshiekasta voidaan vielä puristaa fosfaattia uudella tekniikalla. Jälkilypsyn on arvioitu kannattelevan naurulaisten elintasoa aina 2040-luvulle.

Ellei saari ehdi sitä ennen vajota Tyyneen valtamereen.

MAAPALLON LÄMPENEMISTÄ hidastavat ratkaisut ovat jo pitkälti olemassa, mutta haasteena ovat kustannukset. Markkinat palkitsevat edelleen haitallisesta toiminnasta ja fossiiliperäisten raaka-aineiden käyttämisestä.

Tilanne on käännettävä päinvastaiseksi. On suosittava uusiutuvan sähkön käyttöä ja luotava eri aloille liikenteestä maankäyttöön kannustimia vähähiilisiin sovelluksiin.

Juha Granathin artikkeli Uskalikot tekivät tulevaisuuden valottaa suomalaisen kemianteollisuuden kasvua sarjaratkaisijaksi, jolla on paletissaan fiksuja vastauksia isoihin ongelmiin. Ala on vihreän siirtymän eturintamassa ja maailman kärkeä puhtaassa tuotannossa ja vastuullisuudessa.

KUN SELKÄ on seinää vasten, ihminen voi yltää ihmeisiin. Näin kävi epäonnisella Apollo 13 -lennolla, jolla pelastusveneeksi muunnetun kuumoduulin hiilidioksiditasosta tuli yksi astronauttien henkeä uhannut vaara.

Aika kävi vähiin. Jospa vain pidättäisimme hengitystä, yksi miehistöstä puuskahti.

Onneksi ei tarvinnut. Vähistä tarpeista – putkenpätkästä, sukasta ja ilmastointiteipistä – onnistuttiin pakkoraossa kyhäämään toimiva adapteri ilmansuodattimeen.

Perä perää kyettiin ratkaisemaan muutkin ongelmat. Lennonjohdon ja astronauttien päättäväinen yhteistyö ja yksilöiden neuvokkuus auttoivat lähes mahdottomassa tilanteessa aluksen miehistöineen turvallisesti kotiin.

Leena Joutsen
Kirjoittaja on Kemia-lehden päätoimittaja. Blogi on versioitu lehden syyskuun numeron pääkirjoituksesta.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia