Tahaton lapsettomuus saattaa johtua siitä, että biokemiallinen kommunikaatio naisen ja miehen sukusolujen välillä ei toimi.
Uudenlaisen hypoteesin hedelmättömyyden syystä esittävät Itä-Suomen yliopiston tutkijat Jukka Kekäläinen ja Marjo Malinen.
Lapsettomuuden taustalla katsotaan yleensä olevan joko naisen tai miehen patologiset tekijät. Kun lapsettomia pareja on tutkittu, 30–40 prosentissa tapauksista syytä ei kuitenkaan löydy kummastakaan.
Hedelmättömyys ei ehkä olekaan sairaus vaan seurausta sukusolujen huonosta yhteensopivuudesta, sanovat itäsuomalaistutkijat, jotka katsovat asiaa evoluutiobiologian näkökulmasta.
Sukusolujen laatu ei siis ole heikko. Sen sijaan joidenkin parien solut sopivat muita huonommin yhteen mahdollisesti immunologisten tekijöiden vuoksi.
”Parinvalinnan on perinteisesti ajateltu tapahtuvan yksilötasolla, mutta voisiko sitä tapahtua myös sukusolujen välillä”, apulaisprofessori Kekäläinen ehdottaa.
Kuopiolaistutkimus on ensimmäinen, jossa ihmisen sukusolutason parinvalintaa selvitetään molekyylitasolla.
Tutkijoiden mukaan hedelmöittymisen hetkestä ei vielä tiedetä paljoakaan.
”Esimerkiksi munasolujen ja siittiöiden yhtymisen reseptoritason mekanismit ovat käytännössä lähes täysin tuntemattomia”, Kekäläinen kertoo yliopiston nettisivuilla.
Rokote parantamaan viestintää?
Tutkimusryhmä teki hiljattain kokeen, jossa kahdeksan miehen siittiösolut ja kymmenen naisen munarakkulanesteet sekoitettiin keskenään.
Testi osoitti, että miesten siittiöt liikkuivat aina joidenkin naisten munarakkulanesteessä paremmin kuin muiden naisten nesteissä.
Tulokset vahvistavat oletusta, että ihmisen sukusolut eivät sovi yhtä hyvin yhteen kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien sukusolujen kanssa.
Tutkijat kuitenkin muistuttavat, ettei hedelmättömyysdiagnoosi tarkoita sitä, että lapsen saaminen olisi mahdotonta.
Elämä voi muuttua esimerkiksi onnistuneen koeputkihedelmöityksen jälkeen. Seuraava lapsi saattaa syntyä luonnonmukaisesti.
Kekäläisen mukaan tämäkin ilmiö voi olla immunologinen.
”Se liittyy mahdollisesti immuunijärjestelmän muistisolujen toimintaan, johon perustuu myös rokotteiden vaikutus”, Kekäläinen sanoo.
Tutkijat miettivät jo mahdollisuutta, voitaisiinko sukusolujen välistä viestintää ja yhteensopivuutta ja sitä kautta hedelmöitymisen onnistumista parantaa rokotteen tapaisella hoidolla.
Lisääntyvä tieto sukusolujen kommunikoinnista voi tuoda myös päinvastaista hyötyä.
”Tämä voisi avata mahdollisuuksia myös uudenlaisten ehkäisymenetelmien kehittämiselle”, Marjo Malinen sanoo.
Uusia tuloksia sukusolujen viestintätutkimuksesta on luvassa syksyllä.
(kuva) Sukusolujen välinen kemia ei toimi yhtä hyvin kaikkien kanssa, mutta lapsihaavetta voi edistää myös karttuvan tutkimustiedon avulla.
