Levänluhdan vesikalmistoon haudattujen rautakautisten vainajien korujen materiaali on peräisin eteläisestä Euroopasta.
Asian paljastaa Helsingin yliopiston ja Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n tuore tutkimus.
Havainto kertoo siitä, että Suomi on jo varhain ollut osa laajaa eurooppalaista vaihdanta- ja kauppaverkostoa.
Tutkijat ovat aiemmin olettaneet, että korujen metallit olisi saatu skandinaavisista malmioista. Rautakaudella (500 eaa–1200 jaa) ei vielä tunnettu kotimaisia kuparimalmeja.
Korujen valaminen on todennäköisesti tapahtunut suomalaisissa pajoissa, sillä ne edustavat meillä yleisiä rautakautisia korutyyppejä.
Levänluhdan pronssi- ja messinkikorujen alkuperä selvitettiin vertaamalla esineiden geokemiallista koostumusta ja lyijyisotooppisuhteita Suomesta, Ruotsista ja muualta Euroopasta tunnettuihin kuparimalmeihin.
Vertailun tulokset osoittavat, että esineissä käytetty kupari ei ole peräisin Suomesta eikä lähiseuduilta vaan Kreikan ja Bulgarian alueelta.
Pronssikautista kierrätystä
Kreikan ja Bulgarian kuparimalmiot tuottivat pronssi- ja rautakaudella runsaasti kuparia, joka levisi erilaisissa esineissä ympäri Eurooppaa. Kupariesineet olivat sekä kauppatavaraa, lahjoja että sotasaalista.
Metalleja myös uusiokäytettiin sulattamalla vanhoja esineitä raaka-aineiksi uusiin valoksiin.
Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että Levänluhdan alueella kierrätettiin Suomeen saapuneita metalleja jo pronssikaudella (1500–500 eaa).
Isossakyrössä sijaitsevaan Levänluhdan lampeen haudattiin 300–700-luvuilla noin sata vainajaa, joista suurin osa oli naisia tai lapsia.
Osalla heistä oli haudassa mukanaan kupariseoksesta, pronssista tai messingistä valmistettuja ranne- ja kaulakoruja.
Tutkijoilla ei vielä ole käsitystä siitä, keitä haudatut naiset olivat ja miksi he päätyivät vetiseen kalmistoon, joka sijaitsi kaukana asutuksesta.
(Kuva: Elisabeth Holmqvist-Sipilä) Levänluhdan arkeologisia löytöjä Kansallismuseon näyttelyssä. Etualalla kupariseoksesta tehtyjä ranne- ja kaularenkaita.
