Kun kanadalaisyrityksen suomalainen tytäryhtiö kertoi tuovansa markkinoille uuden teknologian muovi- ja kumijätteen kierrätykseen ja perustavansa Lahteen referenssilaitoksen, uutinen herätti innostusta. Puolisentoista vuotta myöhemmin jäljellä on keskeytynyt ympäristölupaprosessi ja joukko avoimia kysymyksiä.
Kalevi Rantanen
Alku näytti hienolta. Vuonna 2020 perustettu Green Tyre Recycling Finland Oy, kanadalaisen Maple Leaf Marketing Industrial Projectsin tytäryhtiö, ilmoitti tuovansa markkinoille uuden kierrätysteknologian.
Muovi- ja kumijätteestä valmistettaisiin autoteollisuuden raaka-aineeksi termoplastista elastomeeriä eli tpe:tä, jota kutsutaan myös termoelastiksi. Lämmön avulla uudelleen muotoiltava kestomuovi tehdään perinteisesti neitseellisestä öljystä.
Green Tyre kertoi, että Kanadassa kehitetty valmistusprosessi on ”kymmenkertaisesti tuottavampi kuin tällä hetkellä käytettävät parhaatkin rengas- ja muovijätteen jatkohyödyntämiskanavat”. Prosessi luvattiin lanseerata Lahdessa sopivasti ympäristöpääkaupunkivuotena 2021.
Lahden referenssilaitoksen oli määrä todentaa patentoidun tuotantoteknologian tehokkuus ja kannattavuus Suomessa. Sen jälkeen laitoksia piti nousta lisää, myös muihin Pohjoismaihin, Baltiaan ja muualle Eurooppaan.
Yhtiö esitti myös lukuja. Lahden laitos tuottaisi 80 000 tonnia tpe:tä vuodessa. Raaka-aineena käytettäisiin 25 000 tonnia kierrätettyjä renkaita ja 55 000 tonnia kierrätettyä muovia. Tehdas työllistäisi yli 70 henkeä.
Jo yksi laitos käyttäisi vuosittain noin 30 prosenttia Suomessa kierrätettävistä renkaista ja 2,7 prosenttia tuotettavista muoveista.
Yhtiö laski, että kolmesta miljoonasta renkaasta saa kumirouheena alle neljä miljoonaa euroa. Kun rouhemäärään lisättäisiin 55 000 tonnia muovijätettä ja valmistettaisiin yhdistelmästä tpe-materiaalia, lopputuotteen arvo olisi 80 miljoonaa euroa.
Sekä asiantuntijat että media kiinnostuivat.
Uusi Lahti -lehti kirjoitti vuoden 2021 helmikuussa, että kanadalaisyrityksen johtaja Fouad Tabet oli vieraillut kaupungissa ja ollut ”tyytyväinen näkemäänsä”. Lehti raportoi tulevan tehtaan paikaksi Jokimaan kaupunginosan.
Myös Kemia-lehti uutisoi projektista nettisivuillaan kesällä 2021. Painetussa lehdessä artikkeli jäi kuitenkin julkaisematta, kun hankkeesta alkoi käydä ilmi epäselvyyksiä.
Patentti kateissa
Kovat väitteet vaativat pitäviä todisteita. Maple Leafin kohdalla niiden löytäminen on osoittautunut mahdottomaksi.
Yritys on liikesalaisuuteen vedoten kieltäytynyt kertomasta Kemia-lehdelle niitäkin asioita, jotka yksiselitteisesti kuuluvat julkisen tiedon piiriin.
Maple Leaf puhuu maailmanlaajuisesta patentista mutta ei suostu ilmoittamaan sen numeroa.
Toisinaan yritykset pitävät kumppaniensa ja asiakkaidensa nimet salassa kilpailusyistä. Patenttiin liittyvien asioiden salaaminen on kuitenkin vastoin patenttilakien henkeä.
Patentti antaa rajoitetun, tilapäisen monopolioikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Monopolin vastineeksi patentin haltijan on kerrottava teknologiasta. Muut voivat silloin yrittää panna paremmaksi, ja ala menee eteenpäin.
Kilpailusyillä patentin numeron salaamista ei voi perustella. Kiinnostuneet kyllä löytävät patentin, jos se on olemassa.
Maple Leafin patenttia ei löydy tietokannoista, ei yrityksen eikä sen avainhenkilöiden nimellä.
Ei löydy tieteellisiä julkaisuja, joita näin merkittävän innovaation taustalla tulisi olla. Ei myöskään sertifikaatteja, jotka osoittaisivat, että esimerkiksi kemikaaliasetus Reachin vaatimukset täytetään.
Kemia-lehti yritti useaan otteeseen selvittää asiaa, mutta turhaan. Huhtikuun lopulla Fouad Tabet lähetti englanninkielisen sähköpostin:
”Äskeinen meilinne, jossa kysytään luottamuksellista tietoa, on ristiriidassa yrityksemme politiikan kanssa”, Tabet kirjoittaa.
”Emme aio tehdä yhteistyötä kanssanne. Tästä lähin kaikki viestintä kenen tahansa Green Tyre Recycling Finlandin tai Maple Leaf Marketing Industrial Projectsin henkilökuntaan kuuluvan kanssa katsotaan teollisuusvakoiluksi, jolloin aloitamme oikeusprosessin teitä ja teidän lehteänne vastaan.”
Vakoilusta puhuminen on erikoista. Lehti kysyi perusteluja mainosväitteille, ei luottamuksellisia tietoja prosessin yksityiskohdista eikä materiaalien formuloita tai reseptejä. Tietoja ei yritetty hankkia vilpillisin keinoin vaan niitä pyydettiin suoraan yrityksen avainhenkilöiltä.
Herää kysymys, miksi yritys ei voi tai halua kertoa näitä tietoja avoimesti.
Lupakäsittely jäihin
Uusi, merkittävä teollisuuslaitos olisi luonnollisesti ollut tervetullut Lahteen. Ympäristöpääkaupunkivuoden tavoitteita edistävä Kestävä Lahti -säätiö ehti myöntää hankkeelle pienen avustuksenkin, 17 000 euroa. Yksi säätiön rahoittajista on Lahden kaupunki.
”Kaupunginvaltuuston jäsenet eivät valvo yksittäisiä avustuksia. Lahden kaupunki ei ole antanut avustusta kyseessä olevalle yritykselle, vaan säätiö, joka ei kuulu Lahti-konserniin”, korostaa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Rostedt.
Kestävä Lahti -säätiön hallituksen jäsen, Lahden kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Milla Bruneau kertoo, että säätiön rahoittamat hankkeet arvioi riippumaton arviointiryhmä. Ryhmään kuului hänen mukaansa asiantuntijoita muun muassa Helsingin yliopistosta ja LUT-yliopistosta.
”Avustuksen saajista jokainen toimitti rahojen käytöstä väliraportin puolessavälissä hanketta ja loppuraportin hankkeen päättyessä”, Bruneau kertoo.
Näin teki myös Green Tyre Recycling.
Säätiön raportointisäännöt jättävät tulosten julkistamisen yritysten päätettäväksi. Säätiö itse ei anna raportteja ulkopuolisten käsiin. Liikesalaisuuksien pitää olla turvassa.
Kierrätyslaitoshankkeen etenemisestä voi kuitenkin tehdä johtopäätöksiä ympäristölupahakemuksen perusteella.
Green Tyre Recycling jätti vuonna 2021 Lahden kaupungille ympäristölupahakemuksen luonnosversion ja toimitti myös kaupungin siihen pyytämät täydennykset, kertoo Lahden ympäristölupapäällikön viransijainen Juha Alaluukas.
”Myöhemmin toiminnanharjoittajan edustaja kuitenkin ilmoitti, että käsittelyn voi keskeyttää.”
Uusia tuloksia Kanadasta
Kumi- ja muovijätteiden yhteiskierrätystä ovat Kanadassa tutkineet Quebecin Laval-yliopiston kemistit Ali Fazli ja Denis Rodrigue, jotka ovat selvittäneet kumi- ja muovijätteen sekoitusmahdollisuuksia tpe-materiaalien valmistamisessa.
Tänä vuonna ilmestyneessä artikkelissaan he selostavat uusimpia kokeitaan.
Kaksikko käytti niissä kierrätettyä suuritiheyksistä polyeteenijätettä (rhd) ja rengasrouhetta (gtr). Kemiallisena lisäaineena oli niin ikään kierrätetty kopolymeeri, josta 25 prosenttia oli etyleenivinyyliasetaattia (eva). Materiaalit sekoitettiin ekstruuderilla eli suulakepuristimella.
Polyeteenijätteen toimitti kierrätysyritys Gaudreau Environnement, rengasrouheen montrealilainen kumikierrätysyritys Phoenix Innovation Technology ja eva-materiaalin muovijätekierrättäjä Ecofib.
Tutkijat kertovat, että eva-materiaali paransi seoksen lujuusominaisuuksia. Tieto kumi- ja muovijätteen seoksen käyttäytymisestä mekaanisessa muovauksessa lisääntyi, mutta pilottitasonkin teollisiin laitoksiin on vielä matkaa.
Myös Fouad Tabet ilmoittaa opiskelleensa Laval-yliopistossa. Yhteydenpidon katkettua jää avoimeksi, onko hänellä ja Green Tyrellä tekemistä Fazlin ja Rodriguen tutkimusten kanssa.
Tekstiä päivitetty 7.6.2022 kello 13.
Tilaa Kemia-lehti loppuvuodeksi 2022 ja auta Ukrainaa!
Lahjoitamme puolet tilausmaksusta ukrainalaisten auttamiseen Pelastakaa Lapset ry:n kautta.
