Virusten perimä säilyy ihmisluissa, jonne jotkut virukset jättävät tartunnan jälkeen genominsa pysyvästi. Asia selvisi Helsingin yliopiston tutkimuksessa.
Havainto on jo pannut alkuun uuden tutkimussuuntauksen, arkeovirologian, jossa virusten ja infektiotautien alkuperää selvitetään analysoimalla muinaisia ihmisjäänteitä.
Arkeovirologian avulla voidaan saada arvokasta tietoa virustyypeistä, jotka ovat aikojen saatossa aiheuttaneet epidemioita ja maailmanlaajuisia pandemioita.
Tutkijoiden mukaan luista tehtävät löydökset voivat jopa mullistaa virusten ja infektiotautien historian tutkimuksen.
Ensimmäinen löytö sota-ajan vainajista
Tutkija Mari Toppinen oli ensimmäinen, joka löysi luusta viruksen perintöainesta. Parvorokkoviruksen genomia sisälsivät toisen maailmansodan (1939–1945) aikaiset vainajat.
Sen jälkeen tutkijat ryhtyivät etsimään ihmisvirusten geenejä myös oman aikamme luista. Niitä löytyi ”ennennäkemättömän suuri määrä”.
”Niihin kuului herpes-, papillooma- ja polyoomaviruksia, hepatiitti B -virus sekä TT-virus”, Toppinen kertoo.
Ensimmäisen tutkimuksen jälkeen on julkaistu lisää viruslöydöksiä, kuten historiallisia isorokkovirustyyppejä ja hepatiitti B -viruksen eri tyyppejä.
Löytöjä on tehty jopa tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten hampaista ja luista.
Arkeovirologiaa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää myös esimerkiksi ihmisten tunnistuksessa ja historiallisten muuttoliikkeiden selvittämisessä.
Virusperimän säilyvyydestä ihmiskudoksissa voivat näin virologien ja epidemiologien lisäksi hyötyä muun muassa antropologit, arkeologit ja oikeuslääkärit.
(Kuva Veikko Somerpuro) Virusten perimää etsivät ihmisluista muun muassa tutkijat Mari Toppinen (vas.) ja Maria Perdamo.
