Åbo Akademin uraauurtavassa tutkimuksessa on herätetty henkiin Saaristomeren pohjassa nukkuneita 60-vuotiaita mikroleväsoluja.
Osa mikrolevistä muodostaa leposoluja, jotka vajoavat kukinnan päätyttyä pohjaan.
Turkulaistutkijoiden onnistuneesti herättämät Skeletonema marinoi -piilevän leposolut uinuivat sedimenttiytimissä, joiden kerrokset kyetään ajoittamaan geologisin menetelmin.
Nature Climate Change -lehden julkaisemat tulokset ovat globaalisti ainutlaatuisia.
Merivesi lämpenee, piilevä porskuttaa
Aiemmin ei ole pystytty osoittamaan mikrolevien sopeutuvan ilmaston lämpenemiseen luonnollisissa ympäristöissä, vaan kokeita on tehty vain laboratoriossa.
Luonnonympäristössä lajin sopeutumista uusiin olosuhteisiin ohjaavat evoluution monimutkaiset valintapaineet.
Saaristomerestä kerättyjen solulinjojen kokeellinen tutkimus Åbo Akademissa vahvisti, että Skeletonema marinoi todella pärjää myös entistä lämpimämmissä oloissa.
Lajin optimilämpötila on noussut 0,89 celsiusastetta, kun meriveden keskilämpötila on vuosina 1960–2020 kohonnut noin 2,5 astetta.
Muuttanut geeniensä toimintaa
Skeletonema marinoi muodostaa ketjuja soluista, jotka ovat yhteydessä toisiinsa.
”Soluja herättämällä olemme pystyneet tutkimaan lajin 1960-, 1990- ja 2010-luvuilla eläneitä genotyyppejä”, kertoo ympäristö- ja meribiologian tutkija Conny Sjöqvist.
Nykysolut reagoivat korkeampiin lämpötiloihin eri tavoin kuin 1960-luvun solut.
Ne muuttavat esimerkiksi muotoaan ja geeniensä toimintaa tehostaakseen ravinteiden imeytymistä, sillä lämpimämpi ympäristö edellyttää intensiivisempää aineenvaihduntaa.
Geneettiset analyysit osoittivat myös, etteivät 2010-luvun solut koe korkeita lämpötiloja yhtä rasittavina kuin 1960-luvun solut.
Tiettyjä stressigeenejä (heat shock genes) ilmenee nykysoluissa huomattavasti vähemmän, mikä tukee tutkijoiden käsitystä mikrolevien sopeutumisesta.
Mikrolevät tuottavat puolet maapallon hapesta
Yksisoluisilla mikrolevillä on keskeinen merkitys meriekosysteemin toiminnalle, sillä ne muodostavat perustan ympäristönsä ravintoketjulle.
Ne vastaavat myös puolesta maapallon hapentuotannosta ja tekevät ilmakehästä sopivan niin ihmiselle kuin suurelle osalle planeetan muustakin elämästä.
Åbo Akademin ryhmä aikoo seuraavaksi selvittää, mikä merkitys sopeutumisella on avainlajille kokonaisuutena.
”Olemme varsin kiinnostuneita mahdollisista rinnakkaisista muutoksista, joita on voinut tapahtua esimerkiksi mikrolevien rasvahappoprofiilissa ja ravintoarvossa”, Sjöqvist kertoo.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla kylpylävuorokauden arvontaan!
