Oulun yliopistossa kehitetty uusi menetelmä tehostaa mikromuovien poistoa jätevesilaitoksissa.
Oululaismenetelmä hyödyntää jo yleisesti käytössä olevaa hiekkasuodatusta. Hiekan pinta muokataan kemiallisesti niin, että se sieppaa muovipartikkelit entistä paremmin.
”Vastaavanlaista kemiaa käytetään esimerkiksi valtamerialusten pohjien käsittelyssä, jotta merenelävät eivät tarttuisi niihin niin helposti kiinni”, kertoo apulaisprofessori Tero Luukkonen.
Oulun yliopiston kuitu- ja partikkelitekniikan yksikössä työskentelevä Luukkonen johti tutkimusta, joka on julkaistu Microplastics and Nanoplastics -lehdessä.
Tutkijat saavuttivat parannellulla hiekalla lähes sadan prosentin mikromuovien erotuskyvyn, kun muovia sisältänyttä vettä pumpattiin hiekan läpi. Tavallinen hiekka sen sijaan päästi muovihiukkasia läpi jo kokeen alussa.
Puhdistamot eivät tarvitse uusia prosesseja
Jätevedenpuhdistamot on tunnistettu kriittisiksi mikromuovien keräyspaikoiksi. Nykyprosessit poistavat noin 90 prosenttia laitoksiin jäteveden mukana tulevasta mikromuovista. Loppuosa päätyy siis vesistöihin.
Mikromuovien määrän arviointiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia. Jätevesilaitoksille on siksi tulossa EU:n direktiivissään määräämä seurantavelvoite.
”Kehittämämme menetelmän potentiaali perustuu siihen, ettei jätevesilaitosten tarvitse tehdä minkäänlaisia lisäyksiä prosesseihinsa, sen kuin vain vaihtavat hiekan toiseen”, Tero Luukkonen kuvailee.
Oululaistutkijat aikovat vielä selvittää muun muassa sitä, millainen muokatun hiekan käyttöikä on.
Mikromuoveilla tarkoitetaan pienimmillään yhden mikrometrin ja suurimmillaan viiden millimetrin kokoisia muovihitusia. Niitä on havaittu kaikkialta maapallolla, muun muassa hengitysilmasta, ruoasta ja ihmisen elimistöstä.
Tutkimusnäyttöä mikromuovien haittavaikutuksista kertyy jatkuvasti.
Päivi Ikonen
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
