Ilmakehän otsonikerros elpyy edelleen. Kerros palautuu entiselleen seuraavien 40 vuoden aikana, kertoo Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n tuorein raportti.

Raportin mukaan stratosfäärin yläosien otsonin määrä lisääntyy. Kokonaisotsonimäärä jatkaa kasvuaan myös Etelämantereen yllä, vaikka otsoniaukon koossa, voimakkuudessa ja kestossa esiintyykin vuosittaista vaihtelua.

“Mittaustulokset todistavat yksiselitteisesti, että ylemmän stratosfäärin otsonimäärä on kasvanut vuosien 2000 ja 2020 välillä. Tämä johtuu sekä otsonia tuhoavien yhdisteiden vähenemisestä ilmakehässä että kasvihuonekaasujen lisääntymisestä johtuvasta stratosfäärin jäähtymisestä”, kertoo vanhempi tutkija Viktoria Sofieva Ilmatieteen laitoksesta.

Ilmatieteen laitos oli mukana sekä raportin kirjoittamisessa että tieteellisessä arvioinnissa.

WMO ennustaa, että otsonin määrä palaa 1980-luvun tasolle Etelämantereen yllä noin vuonna 2066 ja arktisilla alueilla noin vuonna 2045.

Maapallolla keskimäärin otsonikerros on ennallaan jo vuonna 2040.

Otsonikerrosta tuhoavien yhdisteiden määrän vähentyminen on myös lieventänyt maailmanlaajuista lämpenemistä, raportin mukaan 0,5–1 asteen verran.

Ilmatieteen laitos tekee aktiivista tutkimusta

Maapallon otsonikerroksen tilaa on seurattu maanpinnalta, ilmakehästä ja avaruudesta 1980-luvulta lähtien. WMO:n seurantaraportti julkaistaan neljän vuoden välein.

Tämänhetkiset tieteelliset ja poliittiset haasteet liittyvät tuoreen raportin mukaan otsonia tuhoavien yhdisteiden odottamattomiin päästöihin, kuten CFC-11-yhdisteen löytymiseen ilmakehästä,

Toinen haaste on epävarmuus stratosfäärin alaosan otsonin pitkäaikaismuutoksista.

Stratosfäärin otsonimäärään voivat vaikuttaa myös luonnonilmiöt, kuten suuret metsäpalot, tulivuorenpurkaukset ja ilmakehän dynamiikan häiriöt.

Ilmatieteen laitoksella on johtava asema stratosfäärin otsonin ja uv-säteilyn määrän kansainvälisessä seurannassa. Työ sisältää palloluotauksia ja maanpintamittauksia niin Suomessa kuin Etelämantereella sekä satelliittimittauksia, jotka tuottavat mittaustietoa koko maapallolta.

Montrealin pöytäkirjan satoa

Ensimmäiset varoitukset otsonikadosta saatiin tutkijayhteisöstä jo 1970-luvulla. Varsinaisesti asiaan havahduttiin 1980-luvun puolivälissä, jolloin Etelämantereen yläpuolella oleva otsoniaukko eli otsonikerroksen ohentuma löydettiin. Ohentuma muodostuu uudelleen joka kevät.

Otsonin määrän vähenemisen syyksi osoitettiin ihmisen ilmakehään päästämät aineet, erityisesti CFC-yhdisteet eli freonit ja halonit. Niitä on käytetty muun muassa kylmä- ja ilmastointilaitteissa, suihkepulloissa ja eristemateriaaleissa.

Otsonikerrosta ryhdyttiin palauttamaan ennalleen vuonna 1987 hyväksytyn Montrealin pöytäkirjan avulla. Onnistuneen kansainvälisen sopimuksen ansiosta otsonikatoa aiheuttavien aineiden valmistusta ja käyttöä on rajoitettu merkittävästi.

Otsonikerros suojaa niin ihmistä kuin muitakin eliöitä estämällä auringon uvb-säteilyä pääsemästä maan pinnalle.

Päivi Ikonen

(Kuvituskuva Pixabay) Otsonikato näkyy selvimmin Etelämantereella, joka yläpuolelle syntyy joka vuosi ”otsoniaukoksi” nimitetty ohentuma ilmakehän otsonikerroksessa.

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tärkeimmät tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista.

Arvomme uusien uutiskirjetilaajien kesken palkintoja.

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

P.S. Oletko kemian seurojen jäsen? Jos haluat uutiskirjeemme myös vuonna 2023, käy uusimassa tilauksesi täällä.