SEN KOULUAAMUN katkaisi ilmahälytys.
Opettajan komennosta lapset ampaisivat ulos kadulle, kohti pommisuojaa. Tyttö vilkaisi taakseen ja näki koneiden lähestyvän.
Juttelin pitäjäjuhlissa kahden vanhemman rouvan kanssa. Puhe kääntyi talvisotaan, jonka syttymisestä tulee marraskuun lopussa 80 vuotta. Toinen juttukumppaneistani oli sodan syttyessä kymmenenvuotias koululainen, toinen vasta neljän vanha.
Nuoremman muistiin oli piirtynyt ulos rientävä äiti, joka tempasi lapsen syliinsä. Tyttö rimpuili kaikin voimin, sillä rakas mollamaija oli tipahtanut maahan. Mikä helpotus, kun äiti kääntyi ja nukkeriepukin pääsi suojaan.
OMIEN LASTEMME ei tarvitse tänä päivänä pelätä sotaa. Suojassa pahalta he eivät silti ole. Nykyajan vaarat kulkevat mukana älypuhelimessa.
Verkko on ympäristö, jossa lasten ja nuorten saalistajat pääsevät huomaamattomasti lähelle kohteitaan. Kun vuorovaikutus on luotu, lapsi voidaan houkutella tai kiristää tapaamiseen, tai hän voi tulla hyväksikäytetyksi yksin omassa huoneessaan.
Vaikka tilanne ei etenisi niin pitkälle, on tavallista, että alaikäinen joutuu kohtaamaan hämmentävää aineistoa tai rikollista häirintää etsiessään esimerkiksi yhteisökanavista tietoa mieltä askarruttaviin kysymyksiin omasta kehityksestä ja seksuaalisuudesta.
ETENKIN TYTTÖIHIN kohdistuva uhka on yleistymässä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan joka kolmas yläkoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä oli kohdannut vuoden aikana jonkinlaista seksuaalista häirintää.
Verkossa häirittyjen tai ahdisteltujen tyttöjen osuus oli kasvanut kyselyn mukaan kahdessa vuodessa 18 prosentista 27 prosenttiin.
Nuorille on tarjolla myös rakentavia vastauksia ja turvallisia sivustoja. Liikaa on kuitenkin ahdistavaa sisältöä ja kanavia, joissa keskustelun avauksena voi saada silmilleen sukuelinten kuvia.
Ahdistelun uhkalle ei ole alaikärajaa. Siksi vanhempien, opettajien ja lähiaikuisten on kartutettava lasten turvataitoja varhaisvuosista lähtien.
Ennen kuin lapsi saa älypuhelimen hänen tulisi saada tietää, miten toimia, jos vastaan tulee kummalliselta tuntuvaa. Lapsilukot eivät estä katsomasta kaverin laitetta.
ME AIKUISET olemme luoneet verkkoon villin viidakon. Meidän tehtävämme on luoda sinne myös opasteita ja turvallinen reitti ulos; emmehän päästä lasta liikenteeseenkään selviytymään omin avuin.
Helposti saatavaa apua pitäisi olla tarjolla juuri silloin ja juuri siellä, missä lapselle herää ensimmäisen kerran epäilys siitä, että tämä ei ole ok.
Suhteetonta pelottelua ei tarvita. Voimme jokainen osoittaa toiminnallamme, että olemme turvallisia aikuisia, joille uskaltaa puhua.
Jotkut tekevät enemmänkin. Kohtaamani entiset sotalapset kertoivat jatkavansa vapaaehtoistyötään Pelastakaa Lapset ry:ssä ”niin kauan kuin jalat kantavat”.
Leena Joutsen
Älä ragee, kun lapsi kertoo!
Linkkejä aikuisille
Turvallisesti verkossa – ohjeita vanhemmille (Pelastakaa Lapset ry)
Vanhempi lapsen tietosuojan ja mediataitojen tukena (Lastensuojelun Keskusliitto 2019)
Turvallisesti netissä – opas vanhemmille (Traficom)
Linkkejä nuorille
Seksuaalinen häirintä netissä (Mannerheimin Lastensuojeluliitto)
Turvallisesti verkossa – ohjeita nuorille (Pelastakaa Lapset ry)
Tunteiden verkko nuorille – vinkkejä ja videoita (Pelastakaa Lapset ry)
Testaa, surffailetko turvallisesti verkossa (Väestöliitto)
Turvallinen netinkäyttö (Nuorten tieto- ja neuvontatyön osaamiskeskus Koordinaatti)
Turvallisesti netissä – opas lapsille (Traficom)
Onko mielessäsi muita linkkivinkkejä tai ajatuksia aiheesta? Lähetä viesti toimitukseen tästä linkistä, niin voimme päivittää kirjoitusta.
Lukijalta: ”Verkko on lapsille viidakko – apu tulee usein myöhässä”
