MIKÄÄN EI jatku ikuisesti äärettömyyteen, eikä ääretönkään ole kuin kaatunut kahdeksikko.

Pakinoitsija taas ei voi kaatua saappaat jalassa jo kustannuspoliittisista syistä. Palkkioilla kun ei pitkälle kävellä saapaskaupassa eikä muuallakaan.

Keemikon maalliset harharetket eivät pääty musteen puutteeseen eivätkä Odysseuksen tavoin myöskään Ithakan saarelle. Näin kävi sen seurauksena, mitä musteella allekirjoitetaan.

Se ei ole mikään ihme. Kynä on maailman vaarallisin ase.

Amerikkalaiset ovat sen oivaltaneet. Konekiväärin saa vapaasti lähimmästä marketista, mutta menepäs julkisesti arvostelemaan entisen presidentin tekemisiä. Heti alkaa kolahdella haasteita postilaatikkoon.

MIKA WALTARIN mukaan pakinointi on ominaisuus, ei taito. Jos tämän mielenterveyden häiriön on kerran saanut, siitä ei pääse pesemälläkään rimpuilemaan irti.

Ja kun maailmaa on kerran katsonut kierosta näkökulmasta, kaikki alkaa vaikuttaa kaleidoskoopin sävyttämältä virtuaalitodellisuudelta. Kieroon kasvanut ei enää suoristu. Jos henkinen skolioosi on päässyt iskemään, jää vääntö päälle kroonisena.

Pakina on paitsi ikuinen tahra myös valitettavasti periytyvää sorttia. Stigma lähtee kiertämään dna:n mukana. Helpommin voi päästä eroon kastimerkistä kuin tästä leimasta.

KAIKKI URAT loppuvat. Joskus viimeinen piste löytyy yhteistoimintaneuvotteluissa, joissa ei tosin ole yhteistoimintaa eikä neuvotteluja.

Toinen mahdollinen päätepysäkki on eläke. Parhaassa tapauksessa saa kultakellon ja unohduksen. Pahimmassa tapauksessa tulee kauppakamarin pränikkä ja pitkä puhe ennen unohdusta.

Sitten on vielä se ikävin vaihtoehto. Tähän kaavaan on olemassa karmiva poikkeus. Pakinoitsijan työ jatkuu pilakirjoittajan poismenon jälkeenkin. Danten helvetissä on harvojen tuntema alin pakinaosasto.

Siellä kynäilijät oikolukevat toistensa tekstejä. Jokaista väärää pilkkua hierretään haavoissa ja päälle heitetään raskaita yhdyssanavirheitä.

PALJON PILKKASIT, paljon paperia pilasit, vaan vihdoin printterisi kylmeni.

Nekrologissa pitäisi kuvailla edesmenneen merkitystä ja saavutuksia. Jos pakinoitsija on jotain saavuttanut, niin sille on naurettu.

Pakinan palkka on nauru, eikä sillä ole paljon ostoarvoa Ylepän kassalla. Noin 47 vuodesta senttausta on jäänyt jäljelle röykkiö kellastuvia lehtileikkeitä ja kasa kelanauhoille taltioitua radio-ohjelmaa, jota kelanauhurittomassa maailmassa ei voi edes kuunnella.

Televisio-ohjelmista ei ole edes tallenteita, kun senttarilla ei ole ollut varaa nauhuriin.

Työkammiossa lojuu vielä suurempi kasa tietokoneen tallennusvälineitä reikänauhoista usb-tikkuihin. Mutta onhan tietysti niinkin, että sitä usb-tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.

NIILLE, JOTKA eivät ole yrittäneet lukea rivien välistä, voi lohdutuksena kertoa, että rivien välissä on vain valkoista paperia. Asian voi tarkistaa suurennuslasilla tai mikroskoopilla.

Tämän jälkeen ei ole enää edes rivejä vaan ainoastaan välejä.

Valkoisella paperilla on toki esteettinen arvo, joka nousee nousemistaan. Jokainen itseään kunnioittava paperimaakari siirtyy hienopaperista kartongin valmistajaksi. Lukemattomat ihmiset eivät paperia kaipaa.

Se oli tässä ja nyt. Väliverhoa ei ole eikä tule. On vain piste. Se lopullinen.

Keemikko
Pil(kk)akirjoittaja

Toimitus kumartaa ja ojentaa Keemikolle Sankarikynäilijän prenikan. Vaikka rakastettu pakinoitsijamme päättää nyt maallisen vaelluksensa Kemia-lehden sivuilla, Keemikon parhaat lohkaisut jatkavat elämäänsä osoitteessa kemiamedia.fi.

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tärkeimmät tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista.

Arvomme uusien uutiskirjetilaajien kesken yhden yön kylpyläloman kahdelle.

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

P.S. Oletko kemian seurojen jäsen? Jos haluat uutiskirjeemme myös vuonna 2023, käy uusimassa tilauksesi täällä.