Pirkko Jalkanen 1922–2020 – Koko kylän kasvattaja

Lehtori, diplomi-insinööri Pirkko Jalkanen, o.s. Valorinta kuoli 3. heinäkuuta Jyväskylässä. Hän oli syntynyt Hyvinkäällä 7. joulukuuta 1922.

Pirkko Jalkanen syntyi kuopuksena opettajaperheeseen, jossa tärkeitä arvoja olivat perhe, sivistys ja isänmaan asiat.

Vanhemmat olivat Jyväskylän seminaarista valmistuneita opettajia ja isä elämäntyönään kansakoulujen tarkastaja. Isä oli mukana Suojeluskunnassa, äiti Lotta-järjestössä, ja Pirkko tietenkin pikkulotissa.

Nuoruusvuodet Jyväskylässä 1930-luvulla olivat huoletonta aikaa, mutta syksy 1939 muutti kaiken.

Talvisota syttyi 30. marraskuuta ja koulut suljettiin. Pirkko Jalkasen seuraavat vuodet kuluivat isänmaan vaatimissa tehtävissä.

Jo sodan toisena päivänä 1. joulukuuta ja vasta 16-vuotiaana hänet komennettiin perustamaan sotasairaalaa Cygnaeuksen koululle. Seuraavana päivänä tulivat ensimmäiset potilaat.

Jalkasesta tuli sotavuosien ajaksi lääkintälotta aluksi ilman mitään koulutusta. Työ opetti, kursseja käytiin ja hänestä tuli hyvin suosittu potilaiden keskuudessa.

Muistelmissaan Keski-Suomen Sotasairaalasta kertovassa Veljet hoidettiin -kirjassa Jalkanen korostaa jakson antaneen voimia ja uskoa tuleviinkin haasteisiin, kuten jälleenrakentamisen raskaisiin päiviin.

Jatkosodan hiljaisempina hetkinä oli mahdollista käydä lukio loppuun, ja valkolakki asetettiin päähän toukokuussa 1943.

Palveluspaikkana oli Rukajärvi, josta hän pääsi käymään Helsingissä hakeutuakseen yliopistoon. Siihen riitti yksi saksankielinen keskustelu professorin kanssa.

Hän vaihtoi opiskelupaikkaa yliopistosta kemian osastolle Teknilliseen korkeakouluun ja oli todellinen harvinaisuus naisena perinteisessä miesten maailmassa.

Huolehtivan äidin elämäntyönä opettaminen

Reissu Helsinkiin oli kohtalokas, sillä reissulla kohtalo toi eteen tulevan puolison, tykistön tulenjohtajan Esko Jalkasen. Alkoi vilkas yhteydenpito kummankin vielä jatkaessa tahoillaan rintamalla.

Vasta 1945 oli mahdollista miettiä siviilielämää, ja 1949 avioiduttiin. Perheeseen syntyi viisi poikaa.

Jalkasen elämäntyönä oli opettaa muita. Hänestä tuli todellinen koko kylän kasvattaja, sillä vuosina 1957–1983 hänen matematiikan ja kemian oppejaan sai yli tuhat pienen Lievestuoreen kylän nuorta.

Ei siten ollut hänen eläkevuosinaan harvinaista kuulla, kuinka tuon ikäluokan aikuistuneet kehuivat olleensa Pirkon oppilaita.

Jalkanen oli myös huolehtiva äiti, joka jaksoi pitää yhteyksiä liki 60-henkiseksi kasvaneeseen lapsi- ja lapsenlapsikatraaseensa.

Isoon kotitaloon Lievestuoreella kokoonnuttiin välillä isollakin porukalla. Myös muu sukulais- ja ystäväpiiri oli laaja ja kansainvälinen. Hän oli Jalkasten sukuseuran kunniajäsen.

Sotaveteraanina ja lottana Jalkanen oli erityisen iloinen näiden isänmaan uurtajien kunnianpalautuksesta ja arvostuksesta. Hän oli usein kunniavieraana ja puhujana näissä tapahtumissa.

Kemian diplomi-insinööri miehisessä maailmassa

Pirkko Jalkanen oli todellinen harvinaisuus aloittaessaan DI-tutkintoon tähtäävät opinnot 2.12.1944 Teknillisen korkeakoulun kemianosastossa kemian opintosuunnalla.

Jalkanen oli vuosikurssin ainoa nainen. Hän kertoikin, että avuliaita vapaaehtoisia riitti nuoren naisteekkarin ympärillä.

Opinnot sujuivat hyvin. Diplomityön aiheena oli Kokeita mäntyöljyn metyyliesterin kuivumisen parantamiseksi. Siihen liittyen hän olikin töissä ja harjoittelijana metsäteollisuuden parissa.

Puuöljyt kiinnostivat, ja niistä haettiin kotimaista vaihtoehtoa öljylle, jota oli saatavilla niukasti. Perheen perustamisen johdosta valmistuminen venyi keväälle 1951.

Jalkasen kemian osaamista tarvittiin toden teolla, kun puoliso, metsänhoitaja Esko Jalkanen perusti kotipaikkakunnalle Lievestuoreelle kauppapuutarhan 1954.

Pula-ajan vuoksi lannoitteita ei saanut, joten Pirkko Jalkanen suunnitteli ja valmisti ne itse omassa laboratoriossaan.

Hänen kokeensa olivat uraa uurtavia, ja tuloksia hyödynnettiin laajemminkin myös muiden puutarhojen käytössä.

Kurkkuja ja tomaatteja viljeltiin esimerkiksi kompostimullassa, makkimullassa, oljessa, lasivillassa, hiekassa, vedessä ja turpeessa.

Näistä parhaimman makuisia tomaatteja antoi makkimulta, mutta kasvuturpeesta tuli kansainvälinen suomalainen vientituote. Se on sitten jo eri tarina.

Erkki, Jorma, Risto, Markku ja Jyrki Jalkanen
Kirjoittajat ovat Pirkko Jalkasen poikia.

Kerro meille mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
Hidden
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia