Arktisille alueille asettuneet ihmiset ovat joutuneet selviytymään karuissa oloissa kekseliäisyyden ja perimätiedon varassa. Ankara luonto on tarjonnut uhkien lisäksi myös mahdollisuuksia.
Arja-Leena Paavola
Pohjois-Suomen kalaisat vedet ja laaja turkiseläinkanta ovat houkutelleet ihmisiä asettumaan Lappiin jo tuhansia vuosia sitten. Niukkakasvuinen luonto ja kovat ilmasto-olot ovat kuitenkin ajoittain merkinneet todellista selviytymistaistelua.
Elinmahdollisuudet on saatu riittämään harjoittamalla useita luontaiselinkeinoja yhtä aikaa. Yhdistelmätalouden ansiosta myös luonnon resurssien kulutus on ollut tasaisempaa.
Saamelaisten asuttamassa Lapissa elämäntapa on ollut aina moderniin aikaan asti liikkuva.
”Poropaimentolaisuudessa kuljettiin porojen tahdissa ja asuttiin kodassa, jota kuljetettiin mukana”, kertoo tutkija Panu Itkonen Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.
Itkonen tutkii elinkeino- ja kotitarvetoiminnan yhteyttä luontoon erityisesti Inarin koltta-alueella.
”Kolttasaamelaisilla oli tapana viettää talvikausi yhteisessä talvikylässä, kun taas kesällä perheet levittäytyivät laajemmille alueille. Tämä on ollut yleinen käytäntö myös Pohjois-Amerikan arktisten alkuperäiskansojen parissa.”
Petsamon seutua asuttaneet kolttasaamelaiset olivat puolipaimentolaisia, jotka viettivät kesä- ja syyskauden perhealueilla pienten järvien rannoilla.
Pysyväluonteisena asumuksena heillä oli hirsitalo tai kammi eli kota, jonka katteena käytettiin turvetta.
Koska polttopuita tehtiin paljon, oli hyvä vaihtaa silloin tällöin paikkaa ja antaa metsälle tilaisuus kasvaa takaisin. Myös kokonaisia talvikyliä on voitu siirtää, mikä on antanut koko ympäristölle mahdollisuuden uusiutua.
Luonnosta saamelaiset hyödynsivät kaiken mahdollisen.
”Sama toki pätee myös suomalaisiin, joita alueelle muutti.”
Väkeä vaelsi Lappiin, kun elinolot etelämpänä heikentyivät. Ihmisiä ajoivat pohjoiseen esimerkiksi 1690-luvun kato- ja nälkävuodet. ”Suurina kuolonvuosina” tunnettu ajanjakso johtui ilmaston tilapäisestä kylmenemisestä.
Ruotsin vallan aikaan Lappiin muuttamista tuettiin myös verohelpotuksin.
Pohjoiseen siirtyneet suomalaiset omaksuivat saamelaisilta näiden elinkeinoja, mutta lisäksi he harjoittivat usein myös maanviljelyä, jos olosuhteet sen sallivat.
”Suomalaisia päätyi muun muassa Barentsinmeren rannalle, missä kalastus auttoi heitä selviytymään”, Itkonen kertoo.
Juttu pohjoisista keinoista julkaistiin numerossa 1/2021. Voit lukea koko jutun täältä.
(Kuva: Adobe Stock) Saamelaisten pääelinkeino ja kulttuurin ydin on poronhoito. Pohjolassa leipä on ollut tiukassa niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Porojen ruuanhankintaa uhkaa nyt ilmastonmuutos, jonka oikkujen myötä maa peittyy usein jääkerrokseen. Sen läpi on hankala kaivautua.
