Pohjoisten soiden hiilensidonta vähenee, jos loppukesät lämpenevät

Pohjoiset suot ja niiden hiilinielut reagoivat ilmaston lämpenemiseen eri tavoin sen mukaan, mihin vuodenaikaan lämpeneminen painottuu.

Alkukesän lämpeneminen lisää vuotuista hiilensidontaa, kun taas lämpimämmät loppukesät ja syksyt vähentävät sitä.

Tämä käy ilmi Nature Climate Change -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, johon osallistuivat Suomesta Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Luonnonvarakeskus.

Lisääntynyt hiilensidonta lämpimien alkukesien myötä oli kytköksissä parempaan kasvien kasvuun, jota edisti suurempi yhteyttäminen ja aiemmin alkanut kasvukausi.

Lämpimän loppukesän ja syksyn pienemmät hiilinielut selittyivät alemmilla vedenpinnantasoilla. Ne altistavat paksumman turvekerroksen ilmakehän hapelle, jolloin turvetta hiilidioksidiksi hajottavien mikrobien toiminta kiihtyy.

Toisaalta lisääntyvä lämpö syksyllä kiihdyttää turpeen hajotusta, kun taas kasvien yhteytys ei samalla tavalla lisäänny valon vähäisyyden vuoksi.

Tutkimus osoittaa, että on tärkeää huomioida keskimääräisen lämpenemisen lisäksi myös vuodenaikaismuutokset, kun tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia soiden hiilinieluihin.

Mittauksissa mukana kolme suota Suomesta

Tutkimuksessa hyödynnettiin pitkiä, yli viisivuotisia hiilensidonnan aikasarjoja 20 pohjoiselta suolta.

Suomesta mukana olivat Ilmatieteen laitoksen ylläpitämät mittauspaikat Kittilän Lompolojänkkä ja Inarin Kaamanen sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen ylläpitämä Juupajoen Siikaneva.

Lompolojänkkä ja Siikaneva kuuluvat myös Euroopan laajuiseen ICOS-mittausverkostoon.

Tulosten mukaan Keski-Siperian suot ovat menettäneet vähemmän hiilensidontakykyään kuin maapallon muut suuret suoalueet. Syynä on, että alkukesät ovat keskisessä Siperiassa lämmenneet loppukesään ja syksyyn verrattuna enemmän kuin muualla.

Alkukesän kasvaneet hiilinielut kompensoivat näin loppukesän ja syksyn lämpenemisestä aiheutuvaa hiilinielun pienenemistä.

Tutkimuksessa mitatun hiilidioksidin sidonnan suuruus soilla oli keskimäärin 52 grammaa neliömetrillä. Luku ei kerro koko totuutta soiden hiilensidonnasta, jossa otetaan huomioon myös metaanipäästö ja veden virtauksen mukana kulkeutuva hiili.

Hiilensidonta oli sitä pienempää, mitä pohjoisempana suo sijaitsi.

(Kuva Simon Schallhart) Lompolojänkässä (kuvassa), Kaamasessa ja Siikanevassa on mitattu hiilenvaihtoa jatkuvatoimisesti jo 15 vuotta.

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
This field is hidden when viewing the form
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia