Pohjoisen havumetsävyöhykkeen järvet päästävät ilmakehään vuosittain noin 46 000 tonnia dityppioksidia eli ilokaasua.
Suomen järvien osuus määrästä on 900 tonnia.
Tämä selviää Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen, Itä-Suomen yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteisestä tutkimuksesta.
Dityppioksidi on voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi ja metaani.
Järvien ilmaan puskeman ilokaasun määrä ja merkitys on tähän asti tunnettu huonosti. Tuore tutkimus osoittaa, että ne pitää ottaa huomioon, kun arvioidaan järvien vaikutusta ilmaston lämpenemiseen.
”Suomalaisista järvistä vapautuvan dityppioksidin ilmastoa lämmittävä vaikutus on noin kolmasosa järvien metaanipäästöjen ilmastovaikutuksesta”, sanoo Itä-Suomen yliopiston professori Pertti Martikainen.
Järvien ilokaasupäästöjä lisää niiden rehevöityminen, joka on syynä myös niiden kasvaviin metaanipäästöihin.
Talvi päästöjen pahinta aikaa
Tutkimuksessa havaittiin, että järvet vapauttavat eniten dityppioksidia talvella. Pienimmät ilokaasupitoisuudet mitattiin kesällä.
Alueellisesti järvien ilokaasupäästöt ovat suurimpia eteläisen Suomen maatalousvaltaisilla alueilla.
Tämä johtuu etelän järvien korkeasta nitraattitypen pitoisuudesta, joka on merkittävin tekijä ilokaasupäästöjen taustalla. Typpeä valuu vesistöihin pelloilta.
Tutkijat muistuttavat, että ilmaston lämpeneminen kiihdyttää maaperän ravinnekiertoja entisestään.
Kun maaperä pysyy yhä pidempään roudattomana, ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin lisääntyy.
Kun jäätön kausi samalla pitenee, järvien kasvihuonekaasupäästöt ovat tulevaisuudessa yhä suurempia, tutkijat sanovat.
Tutkimus julkaistiin Global Change Biology -lehdessä.
(Kuva) Pohjoisten järvien ilokaasupäästöt ovat suurimmillaan talvisin. Jäättömän kauden piteneminen lisää päästöjä entisestään, ja samalla pilkkimisestä tulee yhä harvinaisempi huvi.
