Kuka saa vuoden 2019 Kemian hyväksi -palkinnon? Se selviää ChemBio Finland -tapahtumassa 27. maaliskuuta. Lue sitä odoteltaessa edellisen palkitun, professori Kimmo Himbergin haastattelu vuodelta 2017:
Professori Kimmo Himberg on uransa myötä vaihtanut valkoisen takin siniseen univormuun. ”Kemistin koulutus antaa eväät vaikka mihin”, hän sanoo.
”Ihan totaalinen yllätys! En tosiaankaan osannut odottaa tällaista.”
Näin kommentoi häkeltynyt professori Kimmo Himberg juuri saamaansa Kemian hyväksi -palkintoa, jonka myönsivät Suomalaisten Kemistien Seura, Finska kemistsamfundet, Kemiallisteknillinen yhdistys ja Kemian Päivien Säätiö. Palkintoa rahoittaa myös Suomen Messusäätiö.
Hämmennyksensä syyn hän tunnustaa oitis.
”No kun olen kemistinä tällainen luopio, joka olen tehnyt työkseni kaikkea muuta.”
”Kaikella muulla” Helsingin yliopistosta valmistunut, analyyttisesta kemiasta väitellyt Himberg viittaa monikymmenvuotiseen uraansa kriminalistiikan ja poliisin palveluksessa.
Professori on toiminut muun muassa YK:n huume- ja rikosasioiden toimiston UNODC:n konsulttina, Euroopan rikosteknisten laitosten verkoston ENFSI:n puheenjohtajana, Kansainvälisen rikostuomioistuimen tieteellisenä neuvonantajana ja alan kouluttajana eri maissa.
Liikkeelle Himberg sentään lähti ”oikeista” kemistin töistä. Opiskelija sai aikoinaan kesäduunin VTT:n elintarvikelaboratoriosta ja viihtyi siellä seitsemän vuotta, ensin tutkijana ja sitten jaostopäällikkönä.
Vuonna 1991 Himberg siirtyi johtamaan keskusrikospoliisin Rikosteknistä laboratoriota, joka toimii ”kemian ja poliisityön rajapinnassa”.
Rikospoliisia monenlaisin kemiallisin, molekyylibiologisin ja muin tutkimuksin avustavassa laboratoriossa hän pääsi tuoreeltaan toteuttamaan yhtä alan suurimmista mullistuksista.
”Olin ollut tehtävässä kolme kuukautta, kun teetimme ensimmäiset dna-testit. Menetelmät olivat erilaisia kuin nykyisin ja niiden näyttöarvo vähäisempi, mutta tajusimme heti, että nyt on saatu käyttöön todella tärkeä uusi tekniikka”, Himberg muistelee.
Erityisen merkittävä oli vuoden 1997 lakimuutos dna-tunnisterekisteristä, johon näytteitä alettiin kerätä. Rekisterin ansiosta yhä useampi nykyrikos ratkeaa juuri dna-testien avulla.
”Kemistit, olkaa rohkeita”
Vuonna 2011 Himberg vaihtoi rehtoriksi Tampereella toimivaan Poliisiammattikorkeakouluun ja samalla symbolisen kemistintakkinsa konkreettiseen poliisin univormuun.
Juuri nyt hän lopettelee väliaikaista pestiään sisäisen turvallisuuden strategiahankkeen vetäjänä sisäministeriössä, joten edessä on pian mieluisa paluu poliisikokelaita kouluttamaan.
Työn suola on saada olla tekemisissä ”hienojen nuorten ihmisten” kanssa.
”Varsinaisia opetustunteja minulla on vähän, mutta muutoin tapaan opiskelijoita päivittäin”, Himberg kertoo.
Hänestä on ollut upeaa havaita, että Suomessa poliisin ammattiin hakeudutaan ennen muuta eettisistä syistä.
”Tulevat poliisit haluavat vilpittömästi tehdä hyvää ja palvella yhteiskuntaa”, rehtori kehuu ja korostaa myös opiskelijoidensa monipuolista osaamista.
”Kolmannes heistä on ammatinvaihtajia, neljänneksellä on jo ennestään korkeakoulututkinto, 10 prosentilla ylempi akateeminen tutkinto. Nykypoliisi osaa taatusti sekä lukea että kirjoittaa.”
Kontaktejaan kemian maailmaan Himberg on pitänyt yllä yhdistystoiminnassa, tätä nykyä Suomalaisten Kemistien Seuran hallituksessa.
”Haluan pysyä kiinni alassa, jolle alun perin suuntauduin ja josta olen aina voinut olla ylpeä”, hän tähdentää.
Nuorempia kollegoitaan hän kehottaa rohkeuteen ja avarakatseisuuteen. Kemistin tutkinto antaa erinomaiset valmiudet monenlaisiin töihin, myös rajojen rikkomiseen.
”Esimerkiksi minun on analyytikon koulutuksella hyvin helppo ymmärtää vaikkapa maailman epävarmuutta. Virhe on tutkimustuloksen ominaisuus, ei vika.”
Teksti: Päivi Ikonen
(Kuvassa) ”Omien kollegoiden myöntämä tunnustus on hienoin mahdollinen”, sanoo palkitsemistaan suuresti arvostava Kimmo Himberg.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kemia-lehden numerossa 3/2017.
