Ritarit olivat keskiajan eliittisotilaita, jotka haarniskoituina ja raskaasti aseistettuina muodostivat ratsuineen panssarivaunun kaltaisen hyökkäysvoiman.
Arja-Leena Paavola
Lemmenlauluja, turnajaisia ja hienoja juhlia linnojen upeissa saleissa.
Keskiajan ritarit kuuluivat yhteiskunnan ylimpään, etuoikeutettuun maata omistavaan luokkaan. Ritarien huomattava varallisuus takasi heille yltäkylläisen elämän ja myös tilaisuuden kuuluisaan ritariromantiikkaan.
Kääntöpuolena oli se, että heidän piti osallistua taisteluihin, joita varten ritarin status oli saatu. Vammautuminen ja kuolema olivat tuolloin alituinen uhka.
Euroopassa alkoi 1000-luvulta lähtien syntyä yhä enemmän konflikteja ruhtinasvaltojen välillä. Läpi keskiajan sodankäynnin yleisin muoto oli jonkin linnoituksen tai kaupungin piirittäminen ja sen huoltoreittien katkaiseminen.
Vihollinen yritettiin pakottaa antautumaan polttamalla alueen pellot ja maatilat ja pilaamalla sen vesivarannot. Kenttätaisteluja pyrittiin välttämään, sillä miestappiot olivat niissä suuret.
Jos taisteluun kuitenkin ajauduttiin, eri aselajit käynnistivät hyökkäyksen portaittain. Jousimiehet aloittivat ampumalla nuolisateen, jonka tarkoitus oli hajaannuttaa vihollinen.
Ritarit ratsuineen rynnäköivät seuraavina ja tekivät tilaa perässä tulleille jalkamiehille.
Lähikontaktissa oli tärkeää kyetä aiheuttamaan mahdollisimman suurta vahinkoa, jotta vastustaja saataisiin heti pois pelistä.
Samaa yritti myös vihollinen, joten ritareille rakennettiin tehokas suojavaruste, jolla kohtalokkaimpia vammoja saatiin ehkäistyä.
Liikkeelle rengaspanssarista
”Keskiaikaisen haarniskan varhaisin muoto oli rengaspanssari, joka koostui niitatuista teräs- ja messinkirenkaista. Materiaalista tehtiin etenkin paitoja sekä huppuja, sukkia ja kaulasuojia”, kertoo tutkija Jenni Lares Tampereen yliopistosta.
Rengaspanssarit olivat kalliita, sillä niiden valmistaminen oli hyvin työlästä.
1400-luvulla kehitettiin koko vartalon suojaava levyhaarniska. Innovaation takana oli metallinvalmistuksen mullistus, teräksen karkaiseminen.
Karkaistusta teräksestä tehty kokonaisuus painoi parikymmentä kiloa – ei siis kohtuuttoman paljon verrattuna siihen, että modernin palomiehen tai sotilaan varusteet saattavat olla raskaammatkin.
Haarniskan paino sitä paitsi jakaantui keholle tasaisesti.
Levyhaarniska suojasi hyvin viilloilta ja pienemmiltä osumilta.
”Panssaroinnin lisääntyessä ei enää kannattanutkaan hyökätä viiltotekniikoilla, joten miekat kapenivat pistämiseen soveltuviksi”, Lares kertoo.
Vaikka levyhaarniska voi näyttää kömpelöltä, se ei kuitenkaan juuri rajoittanut käyttäjänsä liikkeitä, sillä se jätti polvitaipeet ja kyynärpäät vapaiksi.
Toisaalta tämä oli haarniskan heikko kohta, kuten myös se, että kainalo ja nivusetkin oli suojattu muuta kehoa huonommin.
Keskiajan taisteluoppaissa ohjeistetaan iskemään juuri näihin paikkoihin. Otollinen kohde olivat myös kasvot.
”Kypärässä oli kääntyviä visiirejä, silmänaukkoja ja hengitysreikiä, joihin oli hyvä tähdätä kapealla miekalla tai tikarilla.”
Nivelissä kulkee suuria verisuonia, jotka katkaisemalla vastustajan sai nujerrettua nopeasti. Myös kasvoihin sattunut tikarinisku oli usein tappava.
Suurnäyttely Tampereella
Hyvän tilaisuuden tutustua ritarien sotisopaan tarjoaa Tampereen museokeskuksessa Vapriikissa meneillään oleva suurnäyttely, jossa on erityyppisten haarniskoiden lisäksi esillä myös kilpiä, miekkoja, peitsiä ja muita aseita sekä ritarien hevosten varusteita.
Näyttely esittelee myös ritarien koulutusta, heidän kotielämäänsä sekä sitä, kuinka ritarilaitos ja ritarillisuus näkyvät nykypäivässä. Ritarit-näyttely on avoinna 5. joulukuuta 2021 asti.
Juttu ritarien elämästä ja näiden roolin muuttumisesta ilmestyi numerossa 6/2021. Koko jutun voit lukea täältä.
(Kuva Museokeskus Vapriikki) Virtaviivainen sotakone ja romanttinen naiskauneuden palvoja. Muun muassa sitä oli keskiajan ritari, jonka lähin taistelupari oli tämän arvokas ratsu.
Tartu Kemia-lehden tilaustarjouksiin:
- Tilaa itsellesi tai lahjaksi läheiselle – 69 euroa. Hintaan kuuluu sähköinen näköislehti, jota on helppo lukea ja jakaa.
- Kannusta koululaista tai opiskelijaa lehtilahjalla – 49 euroa
- Kiitä opettajaa ja lahjoita lehti kouluun – 19 euroa
