Helsingin kaupunginmuseon uutuusnäyttely haastaa pohtimaan omia kulutustottumuksia ja kannustaa kestävämpiin valintoihin.

Elina Saarinen

Mikä määrä roskaa!

Heti Roskaa! – Mitä jätämme jälkeemme -näyttelyn avaus Helsingin kaupunginmuseon neljännessä kerroksessa laittaa mittasuhteet kohdalleen.

Kävijän pysäyttää suuri roskista ja jätteistä koottu seinämä.

Siitä matka jatkuu kävijän kulkeutuessa välillä roska-auton kyytiin, välillä viemäriin kakkakikkareiden keskelle ja sitten taas keittiöiden tiskialtaiden jätevaunuihin.

Näyttelyn teemoista Koti havainnollistaa kuluttamisen muutoksia, Viemäri paljastaa putkistojen salaisuudet ja Jätehuolto näyttää jätteiden reitit kaupungissa.

Kierrätyspajassa vanha saa uuden elämän ja Tulevaisuus kehottaa unelmoimaan kestävästä kaupungista.

Uimaan pökäleiden keskelle

Huhtikuun lopussa avautunut näyttely on erinomaisen tiivis ja interaktiivinen tapa tutustua Helsingin jätehuollon historiaan.

Lapsiryhmä ihmetteli ääneen, miten on mahdollista, että vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä lokaviemärijätteet lorisivat vesivessoista puhdistamattomina mereen, aivan uimarantojen ja vaatteiden pesupaikkojen rannoille. Kulmiaan kohottelee aikuisvieraskin.

Ulkomaiset turistit intoutuivat heittelemään erilaisia jätemateriaaleja nelilokeroauton kyytiin.

Suomalaispariskunta tutki farkkukankaan kierrätysprosessia ja pohdiskeli, mitä poistotekstiili tarkoittaa.

Käveletkö entisen kaatopaikan päällä?

Kodin jätteiden lajitteluun, kierrätyksen asteittaiseen lisääntymiseen ja jätteenpolton kehityshistoriaan on näyttelyssä tarjolla kiinnostavaa tietoa vanhojen arkistokuvien ja lehtileikkeiden kuvittamana.

Nykyisin sen seitsemää jätesorttia lajitteleva suomalainen jää pohtimaan lajittelumääräysten kehitystä.

1910–1920-luvuilla kotitalousjäte määrättiin lajittelemaan ensin kahteen, sitten kolmeen jakeeseen (keittiötähteet, lannoitusjätteet ja rikkajätteet).

Kokeilu kuitenkin lopetettiin nopeasti, sillä lajittelumääräykset olivat ihmisille liian vaikeita.

Hätkähdyttävä on kartta, jossa näkyvät Helsingin kaatopaikat vuosina 1880–2014. Lantaa, eläinten raatoja ja talousjätettä on dumpattu surutta, kunnes kaatopaikkaamiselle tuli äkkipysäys lainsäädännön kiristyttyä.

Näyttelyssä on esillä myös hauska viime vuosisadan alun potta- ja pönttökokoelma.

Erittäin havainnollisia ovat taiteilija Dario Cabellon luomat jätekoljatit, joiden koko kuvaa kulutuksen kasvua ja jätemäärien vuolautta 1900-luvulta tähän päivään. Mitä kaikkea nykyisin omistammekaan, ja mitä jälkeemme jää!

Näyttelyelementit uudelleenkäyttöön

Näyttely on toteutettu Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) ja Uusixin kanssa. Pystyttämisessä on hyödynnetty uudelleenkäytettäviä elementtejä.

Näyttelyn tuottaja on museolehtori Magnus Rask, ja näyttelyarkkitehtuurista vastaa Tarja Kunttunen. Näyttelyn visuaalisen ilmeen on toteuttanut Wörks/ Helsingin kaupunginmuseo.

Lokakuun viidenteen päivään asti auki olevaan näyttelyyn on vapaa pääsy.