Kemia-lehden ja Uusiouutisten entinen myyntipäällikkö Sauli Ilola nukkui pois Lahdessa 2. kesäkuuta 2020 varhain alkaneen Alzheimerin taudin uuvuttamana.
Sauli Ilola syntyi 1. huhtikuuta 1954 viisilapsiseen perheeseen ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa Orimattilassa. Äidin varhainen kuolema teki sisarusparvesta tiiviin yksikön, joka tuki toisiaan monissa elämäntilanteissa.
Työnteko opittiin varhain, ja Ilolakin aloitti työuransa jo 16-vuotiaana Lahden seurahuoneen hissipoikana.
Hän ei koskaan jäänyt toimettomaksi vaan haki aina uusia kokemuksia ja alkuja elämäänsä.
Ilola valmistui 1978 Lahden kauppaoppilaitoksesta markkinointimerkonomiksi ja aloitti samana syksynä työt hovimestarina Haikon kartanossa.
Vuonna 1979 hän siirtyi Koiviston Auton palvelukseen, jossa työskenteli myynninedistäjänä ja markkinointipäällikkönä vuoteen 1985 asti sekä myöhemmin vuosina 2007–2009.
Vuosina 1985–2001 Ilola työskenteli muun muassa Yhtyneillä Kuvalehdillä Itä-Suomen aluemyyntipäällikkönä, Messilän lomakeskuksen markkinointipäällikkönä sekä Etelä-Suomen Sanomien ja Itä-Hämeen asiakaspalvelun myyntipäällikkönä.
Toi iloa työyhteisöön
Oman yrityksensä, Markkinointipiste Sweetpointin, kautta Ilola teki töitä useille yrityksille.
Kun Kemia-lehden julkaiseminen siirtyi vuonna 2002 Kempulssi Oy:lle, Ilolasta tuli Kempulssin osakas ja myyntipäällikkö vuoteen 2007 asti.
”Sauli oli työyhteisömme valoisa ja avulias ilontuoja, sinnikäs yrittäjä, joka piristi myös asiakkaidensa päivää”, päätoimittaja Leena Joutsen kuvaa.
”Hän loi hyvää säteilyä ympärilleen ja otti hyväksyen vastaan mitä elämä antoi, ilot, surut, onnenpotkut ja kolhaisut.”
Myöhemmin Ilola toimi myös Kemian sisarlehden Uusiouutisten myyntipäällikkönä.
Vuonna 2009 hän palasi Koiviston Autosta Kempulssiin, mutta joutui jättämään työelämän vuonna 2011, jolloin hänellä todettiin Alzheimerin tauti.
”Sauli piti itsensä ajan tasalla ja oli kiinnostunut kuulumisistamme vielä pitkään diagnoosin jälkeen”, Uusiouutisten päätoimittaja Elina Saarinen kertoo.
”Lehden ilmestyttyä hän usein soitti ja iloitsi, kun oli löytänyt mukavasti ilmoituksia ja tuttuja asiakkaita.”
Sauli Ilola muistetaan avuliaana ja ystävällisenä ihmisenä sekä tunnollisena ja ahkerana työntekijänä, joka oli aina valmis auttamaan ja kuuntelemaan muita.
Huolehti läheisistään
Ihmiset ja etenkin läheiset olivat Sauli Ilolalle äärimmäisen tärkeitä. Hän oli hyvä ja rakastava isä kahdelle lapselleen ja ehti myös tutustua kolmeen lapsenlapseensa.
Ilola pyrki aina löytämään ihmisistä ja asioista hyvät puolet. Hänellä oli loistava huumorintaju ja positiivinen elämänasenne.
Ilolan nauru ja hassuttelu tulivat varmasti tutuiksi kaikille hänet tunteneille.
Hiukan yllytyshulluuttakin löytyi – kavereiden houkuttelemana tuo piiputteleva kävelyn harrastaja kipaisi kerran Berliinin maratonin läpi alle viidessä tunnissa, vain puolen vuoden harjoittelun tuloksena. Haaveena ollut toinen maraton jäi sairauden jalkoihin.
Läheisten tärkeys ja huoli omien jaksamisesta näkyi loppuun asti muun muassa siinä, että Ilola pyrki sairautensakin kanssa pärjäämään mahdollisimman pitkään omin voimin.
Suvun ja ystävien sekä Lahden Muistiyhdistyksen ja Jalkarannan Kotihoidon avulla hän selvitti sairauden tuomat haasteet säilyttäen positiivisuutensa ja elämänilonsa.
Viimeiset vuodet hän sai asua Villa Wanhan Lahden hyvässä hoidossa, osoittaen kiitoksensa päivittäisellä, aurinkoisella hymyllään.
Sauli Ilola siunattiin Levolla kesäkuun lopulla ja laskettiin uurnametsään luonnonkiven juurelle viimeisen tahtonsa mukaisesti. Tilaisuuden ja kutsuttavat hän oli valmistellut jo sairauden alkuvaiheessa, jälleen läheisiä ajatellen.
Lukuisista sairauden aikana kirjoitetuista runoista löytyi yksi erityinen, kaikille ikävöimään jääville suunnattu lohdutuksen runo:
”Kun unohdukseni aika alkaa, on aika myös unohtaa ja hyvästellä. Älkää kiusatko itseänne. Olkaa ja eläkää. Itkekää, naurakaa ja unohtakaa suru. Elämäni oli kuitenkin helppo ja aurinkoinen – ehkä liikaakin sain onnekseni.”
Laura Hyyryläinen
Kirjoittaja on Sauli Ilolan tytär.
(Kuva Lauri Lehtinen) Sauli Ilola hyvästeli asiakkaansa ChemBio-messuilla maaliskuussa 2011. Kemia-lehden osastolla olivat myös Hilkka Vähänen (vas.) ja Leena Laitinen.
