Legendaarinen yksityisetsivä Sherlock Holmes oli huimasti aikaansa edellä. Arthur Conan Doylen luoman hahmon tutkimusmetodit ovat yhä käytössä, ja maailman ensimmäinen CSI-laboratorio sijaitsi Holmesin olohuoneessa Lontoon Baker Streetillä.
Aarre arkistoista -juttu on julkaistu alun perin Kemia-lehdessä 8/2014.
Erkki ja Ulla Karjalainen
Suur-Lontoon poliisitoimi, maineikas Scotland Yard ryhtyi hyödyntämään rikostutkintansa välineenä sormenjälkitutkimuksia niinkin varhain kuin vuonna 1901.
Arvostetut lainvalvojat eivät kuitenkaan olleet kehityksen kärjessä.
Legendaarinen yksityisetsivä Sherlock Holmes ratkoi mysteerejä sormenjälkien perusteella jo kirjassa The Sign of Four (suom. Neljän merkit), joka oli tullut kauppoihin vuonna 1890. Salapoliisi oli tekniikalle uskollinen ja jatkoi sen käyttöä koko uransa ajan eli 1920-luvun lopulle asti.
Tieteen työkalut olivat sata vuotta sitten puutteelliset, mutta Holmes selvitteli suvereenisti tapauksia maailman ensimmäisessä CSI-laboratoriossa, joka sijaitsi hänen omassa olohuoneessaan.
Rikospaikan tieteellisessä tutkimustyössä hänen kohteitaan olivat myös jalanjäljet, joista hän teki tarvittaessa kipsivaloksen. Jäljistä Holmes tunnisti milloin verta, milloin tuhkaa tai mutaa. Joskus kävi ilmi, että jäljet olivat hevosen tai koiran tuottamia.
Nokkela Holmes pystyy päättelemään jo kirjepaperin vesileimasta, että hänen asiakkaansa on kotoisin pienestä keskieurooppalaisesta kuningaskunnasta. Hän havaitsee myös, että yhden kirjeen käsialoissa esiintyy kaksi kirjoittajaa, isä ja poika.
Holmes huomaa, että kirjoituskoneiden jäljissä on yksilöllisiä eroja. Kiristäjän käyttämän kirjoituskoneen tuottama T-kirjain on kuluneempi kuin toisen samanmerkkisen koneen T-kirjain.
Tässäkin nerokas yksityisetsivä oli huimasti edellä aikaansa. Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI ryhtyi systemaattisesti tunnistamaan kirjoituskoneita vasta 40 vuotta Holmesia myöhemmin.
Sherlock Holmes oli myös salakielien asiantuntija, joka kerran kehaisee aisaparilleen tohtori John Watsonille julkaisseensa erilaisista salakielistä kirjankin. Kirjassa käsitellään peräti 160:tä erilaista salakirjoitusta.
Novellissa The Adventure of the Dancing Men (Tanssivat kuviot) esiintyy tanssivista tikku-ukoista muodostettu salakirjoitus. Holmes onnistuu purkamaan koodin merkityksen selväkieliseksi merkkien frekvenssianalyysin avulla.
Salamyhkäinen salapoliisi
Kirjailija Arthur Conan Doylen (1859–1930) luomus Sherlock Holmes esiteltiin lukijoille kirjassa A Study in Scarlet (Punaisten kirjainten arvoitus), joka ilmestyi vuonna 1887.
Myös tohtori Watson tavataan samassa teoksessa. Tämä on hiljattain palannut haavoittuneena ja huonokuntoisena Lontooseen Afganistanista, jossa brittijoukot ovat joutuneet koville. Yhteinen ystävä esittelee tohtorin Sherlock Holmesille, joka on työssä St. Bartholomew’s -sairaalan laboratoriossa.
Innostunut Holmes puolestaan esittelee uudelle tuttavalleen juuri kehittämänsä oikeuskemiallisen menetelmän, jonka avulla voidaan todeta pientenkin hemoglobiinimäärien läsnäolo näytteissä. Reaktion mekanismia ei kerrota.
Holmes on tarkoituksella salamyhkäinen omasta taustastaan. Hän myöntää opiskelleensa yliopistossa useita vuosia ja etupäässä kemiaa. Lisäksi hän on käynyt joillakin lääketieteen luennoilla, vaikka ei lääketieteen opiskelija olekaan.
Syy sairaalalaboratoriossa työskentelyyn on ainakin osittain se, että näin hän pääsee katsomaan ruumiinavauksia.
Laboratoriovirkansa ohessa Holmes kertoo olevansa konsultoiva salapoliisi. Hän avustaa sekä Scotland Yardia että yksityisiä asiakkaita hankalien rikosten selvittämisessä.
Pian käy ilmi, että Holmes on juuri löytänyt Baker Streetiltä huoneiston, joka on kuitenkin turhan suuri hänen tarpeisiinsa. Hän on siksi etsimässä toista vuokralaista osallistumaan kustannuksiin.
Kun paluumuuttaja Watson on sopivasti vailla majapaikkaa, palaset loksahtavat paikoilleen, ja kaksikko päättää jakaa asunnon ja vuokran keskenään.
Mikroskoopin ääressä
Uudessa kodissaan tohtori Watson saa huomata, että olennaisen osan olohuoneen kalustusta muodostavat kemialliset tutkimusvälineet. Ne ovat myös ahkerassa käytössä. Holmes esittelee usein mikroskooppihavaintojaan Scotland Yardin etsivälle G. Lestradelle.
Pitkällä okulaariputkella varustettu mikroskooppi on nähtävillä myös Sherlock Holmesin museossa, joka vuonna 1990 avattiin kuuluisaan osoitteeseen Baker Street 221b.
Osoitetta ei vielä Arthur Conan Doylen elinaikana todellisuudessa ollut olemassa, sillä Baker-katu oli tuolloin nykyistä lyhyempi, ja sen talojen numerointi päättyi 85:een.
Mikroskoopin ääressä Holmes viettää monta hetkeä tunnistaessaan vaikkapa eri maista peräisin olevia tupakkalaatuja tai kirjekuorien paperilaatuja.
Vanhoista kirjoituksista saattoi löytyä vielä raaputuksenkin jälkeen riittävästi jälkiä mikroskooppisessa tarkastelussa. Pieniä jälkiä tutkittaessa mikroskopiaan voitiin yhdistää kemiallinen käsittely.
Bunsenlamput hohtavat Baker Streetin asunnosta valoa Lontoon iltaan myöhäiseen yöhön asti. Holmesin kädet ovat aina kemikaalien värjäämät.
Baskervillen koirassakin jättikoiran leuat on saatu hehkumaan pimeässä jollakin kemikaalilla, jonka täsmällistä nimeä kertomuksesta ei tosin voi varmuudella päätellä.
Vuokraemäntä rouva Hudson on kaikkea muuta kuin ihastunut kemiallisten tutkimusten aiheuttamiin hajuihin.
Välillä Holmes johtaa uteliasta Watsonia tarkoituksella harhaan. Hän esimerkiksi väittää olleensa joitakin kuukausia tutkimustyössä Montpellierissä Etelä-Ranskassa ja tutkineensa siellä kivihiilitervasta saatavia johdannaisia.
Jos mestarisalapoliisi sanoisi työn tapahtuneen Saksassa, väite olisi jo uskottavampi. Montpellier kuitenkin sopisi paremminkin kosmetiikkaan kuin kivihiilitervaan.
Myös kirjojen kuvaukset myrkyistä ovat tarkoituksella ylimalkaisia – syynä se, että kirjailija ei halua antaa lukijoille turhan tarkkoja esimerkkejä.
Etsivä huumehorroksessa
Rikoksia Holmes-tarinoissa tehdään muun muassa Etelä-Amerikan intiaanien kuraren tapaisilla nuolimyrkyillä. Afrikkalaisiin myrkkyihin Arthur Conan Doyle tutustui paikan päällä toimiessaan laivalääkärinä höyrylaivassa, joka liikennöi Afrikan länsirannikon ja Englannin välillä.
Tutuiksi lukijalle tulevat tietenkin myös syanidit, myrkylliset meduusat sekä oopiumi ja kokaiini.
Joskus mestarietsivä saattaa masentua ja Watsonin kauhuksi vaipua muutamaksi päiväksi huumehorrokseen. Kun tohtori näkee seitsenprosenttista kokaiiniliuosta lääkeruiskussa, hän arvaa Holmesin ruiskuttaneen myrkkyä suoraan suoneen.
Morfiini ja kokaiini eivät sata vuotta sitten olleet yhtä puhtaita kuin nykyisin. Monia muitakin alkaloideja käytettiin varsin epäpuhtaina seoksina. Conan Doylen papereista on löytynyt hänen käsin kirjoittamansa ohjeet siitä, kuinka raaka-aineita voidaan edelleen puhdistaa.
Arthur Conan Doylen ensimmäinen tieteellinen julkaisu British Medical Journalissa – joka on aito tiedelehti, ei fiktiota – kertoo, mitä sivuoireita eräs kasviuute aiheuttaa, kun tutkija ruiskuttaa sitä itseensä. Tutkija on nuori Conan Doyle itse.
Nykyään artikkeli ei varmaan kelpaisi julkaistavaksi. Conan Doyle kirjoitti kuitenkin myöhemmin myös väitöskirjan, mikä oli siihen aikaan vähemmän yleistä.
Sherlockin esikuvana kirjailijan opettaja
Arthur Conan Doyle on kertonut, että esikuvana Sherlock Holmesin hahmolle toimi hänen opettajansa Edinburghin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, tohtori Joseph Bell (1837–1911).
Opintojensa ohessa Conan Doyle työskenteli Bellin avustajana ja tutustui tähän hyvin. Bell oli kuuluisa siitä, että potilasta tarkkaan katsomalla hän saattoi päätellä, mikä potilaan ammatti oli.
Joseph Bell muistetaan myös siitä, että hän toimi kuningatar Viktorian hovilääkärinä silloin, kun monarkki oleskeli Balmoralin linnassa.
Belliä pitivät Holmesin esikuvana myös monet edinburghilaiset, muun muassa kirjailija Robert Louis Stevenson (1850–1894). Tuberkuloosia sairastanut Stevenson vietti elämänsä loppuvuodet Samoalla, josta hän lähetti kollegalleen kiitoskirjeen kiinnostavista salapoliisitarinoista.
Joseph Bell on puolestaan sanonut, että sekä Holmesin että Watsonin esikuvana oli tietenkin Conan Doyle itse. Molemmista hahmoista löytyykin joitakin kirjailijan ominaispiirteitä.
Virkaheitosta lääkäristä menestyskirjailijaksi
Sherlock Holmes edustaa kirjailija Arthur Conan Doylen eräänlaista haavekuvaa itsenäisestä ammattilaisesta, joka pystyy luomaan aivan oman henkilökohtaisen uran ja toimenkuvan.
Siinä asiakkaita ei tarvitse metsästää. Riittää, että ripustetaan ovelle nimikyltti Sherlock Holmes – Konsultoiva Yksityisetsivä.
Tulos ei ollut yhtä hyvä silloin, kun kyltissä oli teksti Arthur Conan Doyle – Silmälääkäri.
Aloitteleva lääkäri toivoi, että potilaat olisivat täyttäneet odotushuoneen, kun hän avasi praktiikan Lontoossa. Tosi asiassa vastaanotolle ei ilmestynyt ainuttakaan potilasta.
Osasyynä praktiikan epäonnistumiseen lienee lääkäri-kirjailijan tausta. Conan Doylen isä oli alkoholisti, ja perhe eli sediltä saadun taloudellisen avun varassa. Lahjakas skottipoika lähetettiin sukulaisten maksamana sisäoppilaitoksiin Englantiin ja Itävaltaan. Jesuiittojen ylläpitämissä internaateissa vallitsi ankara kuri.
Useimmat muodikkaat lontoolaislääkärit taas olivat käyneet public schoolia eli kalliita yksityisiä eliittikouluja, joista opintie jatkui Oxfordin ja Cambridgen huippuyliopistoihin. Conan Doyle suoritti tutkintonsa Edinburghin yliopistossa.
Kulttuurikontrasti on nähtävillä myös lyhyessä äänielokuvan pätkässä, joka Conan Doylesta ehdittiin kuvata hänen eläessään. Filmi oli esillä jokunen vuosi sitten Edinburghin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan juhlanäyttelyssä.
Doyle kertoo elokuvassa paksulla pohjoisen murteella, broguella, kuinka hän rakenteli Holmes-tarinoita. Saattaa olla, että Lontoon asukkaat vierastivat pohjoisesta tulleen silmälääkärin palveluita, joita tarjottiin tukevalla skotlantilais-irlantilaisella aksentilla.
Tekstin muodossa tarjoillut Sherlock Holmes -tarinat sen sijaan menestyivät paljon paremmin. Virkaheitosta lääkäristä tuli Englannin suurituloisin kirjailija.
Arthur Conan Doyle
- Syntyi Edinburghissa 1859, kuoli Windleshamissa 1930.
- Kahdesta avioliitosta yhteensä viisi lasta.
- Valmistui lääkäriksi Edinburghin yliopistosta, erikoistui silmälääkäriksi Itävallan Wienissä. Työskenteli muun muassa laivalääkärinä sekä vapaaehtoisena Etelä-Afrikan buurisodassa.
- Luopui lääkärintyöstä vuonna 1891 ja ryhtyi ammattikirjailijaksi.
- Kirjojen tunnetuin henkilöhahmo yksityisetsivä Sherlock Holmes, joka esiintyy neljässä Conan Doylen romaanissa ja 56 novellissa.
- Aateloitiin vuonna 1902, jolloin sai oikeuden käyttää arvonimeä Sir.
Sherlock Holmes
- Syntyi arviolta vuonna 1854. Kuoli vuonna 1893 (Viimeinen tapaus), mutta heräsi lukijoiden vaatimuksesta pian uudelleen henkiin. Arthur Conan Doylen kuoleman jälkeen on jatkanut elämäänsä teatterissa, valkokankaalla ja televisiossa ja myös muiden kirjailijoiden teoksissa.
- Naimaton, ei lapsia.
- Opiskeli yliopistossa muun muassa kemiaa ja lääketiedettä. Työskenteli sairaalalaboratoriossa.
- Teki varsinaisen uransa konsultoivana salapoliisina. Toimi kotoaan osoitteesta Baker Street 221b, Lontoo.
- Tunnetaan erityisesti edistyksellisistä tutkimusmetodeistaan ja loogisesta päättelykyvystään.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
