Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä säväyttävät tänä kesänä sininen ja kulta. Taiteen arvokkaimmat värit ovat sekä taivaallisen että maallisen vallan symboleita.
Kaikki alkoi lapislatsulista, syvänsinisestä kivilajista, jota on käytetty korukivenä vuosituhansia muun muassa muinaisen Egyptin ja Kaksoisvirranmaan sivilisaatioissa.
Huikeanvärinen kivi oli tavattoman kallista, sillä sitä saatiin vain vaikeakulkuiselta Badahšanin vuoristoalueelta Afganistanista.
Ristiretkien yhteydessä myös eurooppalaiset tutustuivat sinisistä kauneimpaan, ja lapista alettiin tuoda Eurooppaan Silkkitietä pitkin.
Lapis koostuu pääasiassa lasuriitista, kovasta silikaattimineraalista. Jauhamalla siitä saadaan upeaa syvänsinistä pigmenttiä, ultramariinia, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”merten takana olevaa”.
Kemistien onnenpotkut
Ultramariinille keksittiin synteettinen vastine vuonna 1824. Keksintöä avitti onnekas sattuma.
Ranskalainen kemisti Jean-Baptiste Guimet havaitsi kalkinpoltossa käytettyjen uunien seinämissä sinistä väriä, joka muistutti kovasti aitoa ultramariinia. Kun Guimet oli kehittänyt värille valmistusmenetelmän, käynnistyi pigmentin teollinen tuotanto.
Preussinsininen sai puolestaan alkunsa vahingossa jo 1700-luvulla, kun saksalainen kemisti Johann Jakob Diesbach yritti syntetisoida punaista väriä. Tuloksena oli hänen yllätyksekseen voimakas, aavistuksen verran vihreään vivahtava sininen.
Kullan maaginen säihke
Kauneimmillaan syvä sininen on yhdistettynä kultaan. Taiteen näkökulmasta keskeistä on kullan ainutlaatuinen kyky heijastaa valoa. Jos pimeässä tilassa hohtaa yksikin kynttilä, se riittää tuomaan esiin kullan hohdon.
Lasuriitin tavoin kulta on sitkeä materiaali. Jalometallin korroosionkesto on hyvä, ja kulta on lisäksi alkuaineista helpoin muovata erittäin ohuiksi kalvoiksi.
Riisinjyvän kokoinen palanen kultaa voidaan litistää tai takoa neliömetriksi lehtikultaa ilman, että se murenee.
Lue koko juttu taivaallisista väreistä täältä.
Taivaalliset värit -näyttely jatkuu 25. elokuuta asti. Kuvassa Pekka Luukkolan työ Rowing II. Kuva: Kansallisgalleria/Petri Virtanen
