Antibioottihoito lisää antibioottiresistenssiä eli bakteerien vastustuskykyä lääkkeelle, mutta antibioottien vaikutus suolistomikrobistoon ei ole pysyvä.
Ilahduttava tieto käy ilmi Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkijan Ilmur Jonsdottirin työstä.
Hänen tulokset auttavat ymmärtämään antibioottiresistenssin kehittymistä ja siten edistämään tehokkaampien lääkkeiden rakentamista.
Jonsdottir tutki antibioottien vaikutusta ihmisen suolistomikrobistoon ja antibioottiresistenssiin potilaalla, jota hoidettiin umpilisäkkeen tulehduksen vuoksi.
”Antibioottihoito vaikutti suoliston mikrobiston koostumukseen köyhdyttämällä sen diversiteettiä, muokkasi suoliston plasmididynamiikkaa ja nosti antibioottiresistenssiä hoidon aikana”, Jonsdottir kertoo.
”Kuusi kuukautta hoidon jälkeen mikrobistossa tapahtui kuitenkin osittainen palautuminen, mikä viittaa siihen, että antibiootin vaikutukset olivat väliaikaisia.”
Plasmidit auttavat bakteereja kehittämään vastustuskykyä
Erityisesti Jonsdottir selvitti väitöstutkimuksessaan plasmidien, bakteerien dna-elementtien, toimintaa.
Plasmidit voivat kuljettaa antibioottiresistenssigeenejä bakteerien välillä ja näin auttaa antibiooteille herkät naapuribakteerit selviytymään lääkehoidosta.
Jonsdottir muokkasi plasmideja kokeellisen evoluution avulla erilaisissa bakteeri-isäntäympäristöissä testatakseen isäntähistorian vaikutuksia plasmidin pelastuskykyyn.
Näin hän havaitsi, että yhteisevoluutio tiettyjen bakteerien kanssa synnytti plasmideja, joilla oli isäntäkohtaiset pelastuspotentiaalit.
Ilmur Jonsdottirin väitöskirja Evolutionary trajectories of conjugative resistance plasmids and their interplay in the ecology of clinically relevant bacteria tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 9.8.2024.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
