Aalto-yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että pandemioiden torjunnassa on yhtä tärkeää ymmärtää ihmisten välisten kontaktien verkosto kuin tietää, kuinka moni on immuuni.
Kun varaudutaan tuleviin pandemioihin ja pandemiatilanteessa tehtäviin toimenpiteisiin, on otettava huomioon sekä sosiaaliset verkostot että niiden paikallisuus, Aallon tutkijat sanovat.
Immuniteetin lokalisoituminen eli paikallisuus voi heikentää tautien synnyttämää suojaa huomattavasti enemmän kuin aiemmin on uskottu.
Professori Jari Saramäen johtaman ryhmän tutkimusartikkeli on julkaistu Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä.
Koronapandemian aikaan käytiin kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö yhteiskunta sulkea kokonaan vai antaa viruksen levitä vapaasti laumasuojan toivossa.
Kuin metsäpalo
Tutkija Takayuki Hiraoka havainnollistaa koronaviruksen leviämisen ja laumaimmuniteetin logiikkaa metsäpalon avulla. Palo leviää puusta toiseen.
Sen pysäyttämiseksi voidaan esimerkiksi kaataa joka toinen puu,tai tehdä aukko, jota liekit eivät pääse ylittämään. Rypäsmäisiä aukkoja voi syntyä myös metsän palaessa. Samalla suuri osa metsästä jää koskemattomaksi.
”Aikaisemmissa koronamallinnuksissa on oletettu, että laumaimmuniteetti jakautuisi tasaisesti – aivan kuin metsästä olisi kaadettu joka toinen puu”, Hiraoka vertaa Aalto-yliopiston sivuilla.
Todellisissa epidemioissa immuniteetti on hänen mukaansa kuitenkin jakautunut paikallisesti.
”Tämä tarkoittaa, että väestön koskemattomat osat ovat edelleen alttiita tartunnalle.”
Immuniteetin paikallistumisella iso merkitys
Koronapandemiassa kansanterveyspoliittiset päätökset tehtiin usein yksinkertaistettujen viruksen leviämismallien perusteella.
Yksi ajatus oli, että luonnollinen tartunta voisi johtaa laumaimmuniteettiin odotettua tehokkaammin etenkin yhteiskunnissa, joissa jotkut ihmiset ovat paljon sosiaalisempia kuin toiset.
Aallon tutkijat osoittivat immuniteetin lokalisoitumisen merkityksen verkostopohjaisten epidemiamallien ja simulaatioiden avulla
Paikallisuuden vaikutus on erityisen voimakas, kun huomioidaan ihmisten taipumus olla vuorovaikutuksessa lähellä olevien ihmisten kanssa.
Virike kansanterveyspolitiikalle
Takayuki Hiraokan mukaan saattaa kuulostaa itsestään selvältä, että epidemiamalleissa pitää ottaa huomioon se, että ihmiset ovat todennäköisemmin tekemisissä naapurien kuin kaukana asuvien kanssa.
Asia ei kuitenkaan ole aiemmissa mallinnuksissa ole yksinkertaisuuden vuoksi juuri noteerattu.
Aallon ryhmä osoitti sekä teoreettisesti että empiirisesti, että tämä valinta voi vaikuttaa merkittävästi mallin tuloksiin, Hiraoka tähdentää.
Tutkijat toivovat, että heidän tuloksensa herättävät keskustelua malleista, joita käytetään ohjaamaan kansanterveyspolitiikkaa.
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!
